Ilmoitus

Pakinaperjantai 56. haaste tämä on tarina.

ILMOITUS

Merja oli tehnyt totista työtä hoikistumisen eteen. Päivä alkoi aina kupillisella kahvia. Merjan sisimpään oli takertunut vanha kunnon oppi, laihduttajan paras ystävä on nälkä. Ja nälkä alkoi toden totta korventaa sisuksia jo ennen puolta päivää työpaikalla. Lounasaikaan hänen oli pakko poistua ulos raikkaaseen ilmaan pakoon työtovereiden keitosten synnillisiä tuoksuja. Lounaspöydän puheet käsittelivät lisäksi erilaisten herkkujen tekemistä ja naisten sormet plarailivat kuvalehtien resepti- ja kattauskuvia. Joskus Merja lounaskävelyllään poikkesi lähikauppaan ja haahuili hyllyjen välissä lueskelemassa tuotteiden rasvapitoisuuksia ja kalorimääriä. Tänäänkin oli lihatiskillä tarjouksena porsaanlapaa, jota oli vuori tiskissä herkullisen näköisinä odottamassa. Merja osti sokerittoman pastilliaskin ja alkoi palailla työhönsä.

Töiden jälkeen Merjan päivän pahin koetus oli aina edessä. Kaupassa käynti. Maha ei pelkästään sievästi ilmoitellut nälästä, se suorastaan murisi, kun Merja astui lähimarketin valoisaan maailmaan. Hupsun hauska iskelmämusiikki soi kaiuttimista, kun hän suoraa tietä, tietoisena tömistellen nappasi koriinsa kevyttuotteita maitohyllystä, kalahyllyltä ja punnitsi vihanneksia kolmeen eri pussiin. Astuessaan ulos hämärtyneeseen alkuiltaan, hän hymyili voitontahtoisena ja reippaasti kävellen, askelmittarin rapsahdellessa vyötäröllä lähti kotia kohti.

Merja nappasi postit kynnykseltä ja heitti ne eteisen piirongille odottamaan. Huolellisesti kaikki aineet punniten hän valmisti höyrystetyn kala- ja vihannesaterian, jälkiruuaksi oli kevytjugurttia. Pikaisen aterian jälkeen Merja suoritti päivän voimisteluliikkeet lattialla ja polki stepperiä vielä lopuksi. Riemuisan keveän tuntuisena Merja avasi telkkarin ja oli jo istahtaa nojatuoliinsa, kun muisti postit. Puhelinlasku oli täysin siedettävä. Eräs kuori oli erilainen, kuin mitä hän oli tottunut näkemään. Merja riipi kuoren auki ja avasi paperiarkit luettavaksi. Ymmärtämättä ensin lukemaansa luki hän kirjeen uudelleen.

Seuraavana aamuna Merja kävi työmatkan varrella olevassa kahvilassa kunnon patonkiaamiaisella. Mukaan hän osti pari siivua herkullisen tuoksuista pizzaa ja pari viineriä sekä limonadia. Lounasajan alettua hän liittyi muiden naisten seuraan herkkuineen ja osallistui herkkukeskusteluun innokkaasti suupalojen välissä kommentoiden ja ihastellen. Tunti ennen kotiinlähtöä pomo kutsui Merjan puheilleen. Merja kuuli sanat – muistatko, kun pari viikkoa sitten puhuttiin tästä asiasta? Merja suunnisti katseensa ulos ikkunasta ja tuijotti lähikadulla liikkuvia autoja puheen jatkuessa taustalla – joten olet jo varmasti saanutkin sen ilmoituksemme, että tässä olisi nyt sitten tämä kuukauden irtisanomisaika. Merjan silmät tavoittivat kaupan hehkuvan mainoskyltin. Sinne hän menisi töiden jälkeen, mahtaisikohan siellä vielä olla porsaanlapaa tarjouksessa. Voisi tehdä kermaperunoita ja uunilihaa. Merjan mieleen nousi uusi tummasuklainen jäätelö, sen mainos oli pyörinyt telkkarissa jo jonkin aikaa. Sitä hän ostaisi. Ja iltapalaksi voisi hankkia broilerinsiipiä ja suolapähkinöitä. – joten eiköhän tämä nyt ollut tässä tältä erää. Johtajan ääni kuului vaimeana Merjan korvissa, kun hän poistui omalle paikalleen. Siihen, jossa oli ollut jo 17 vuotta.