Assistantta ja merkeleellisiä unia

Tällainen keski-ikäinen, pulleahko nainen (kuten itsekin olen) voisi hyvinkin olla ammatiltaan assistantta. Siinä hän avusteleisi erinäisiä ihmisiä ja vaappuisi ympäriinsä tyylikkään repsottavassa jakkupuvussaan. Hän olisi suorittanut aikuisopintoina vaativan työnsä pääsykokeen, assistentin. Firman pikkujouluissa hän esittäisi erinäisiä valikoituja liikkeitä parketilla harrastaessaan assistanssia. Siellä samaisissa juhlissa yhtiön johto päättää antaa kolmannen, eli viimeisen varoituksen hoitoonohjaukseen saattamisesta assistantan kollegalle assistentulle.

Tällaista pääni kirjoitteli eilen nukkumaan mennessä. Ja sitten ne merkeleelliset unet tuohon perään. Nyt en tohdi niistä sen kummempaa kertoa, sen verran vain sanon, että olivatpahan ovelia. Tänään lottosin, sehän on kansalaisvelvollisuus jättipotin ollessa tulossa. Tänne minulle. Eilen illalla sijoittelin sitä jättipottiakin unta odotellessa. Mieleni siivin leijuskelin erilaisissa moderneissa asunnoissa ja päädyin kuin päädyinkin jälleen siihen pieneen punaiseen mökkiin landella. Oma pläntti ja hiukan metsää, järvi lähellä ja sen sellaista. Perunamaa pihalla ja omenapuita. Laajakaista ja iso kellari. Sitten napsahti uni päälle. Sen verran vielä ehdin haaveilla, että nostaisin rahaa pikkuseteleinä ja kävisin maksamassa velkani käteisellä. Se on aina ollut numero yksi lottovoittohaaveiden top-kympissä.

Nyt se on kohta vuoden vaihde edessä. Vuosi 2008 on minulle ihan uutta ja jännää statusta mukanaan tuova vuosi. Eläkeläinen. Hih, johan hassuttaa. Tänään on hyvä mieli, pari päivää on mennyt manian laidoilla ja palauttaminen on ollut kova homma. Nyt tuntuu tasoittuneen. Arvatkaa olenko helpottunut. Pääsee taas harrastamaan taiteita sun muuta. Ja katsomaan edes yhden tv-ohjelman kokonaan, pomppimatta nojatuolista koko ajan. Hyvä puoli? Ettei ollut masennusta, tällä ilmalla sellaisen kanssa painiminen olisi hiukan liikaa. Minullekin.