Malttamatonta

Itse olen melko malttamaton ihminen. Jos ei heti saa onnistuttua jossain, on aina olemassa vaara, että harrastus ja oppivälineet lentävät kuin leppäkeihäät. Se siitä, se ei kiinnosta. Nauran itselleni tästä ominaisuudesta, paitsi silloin, kun kaikki on juuri räjähdyspisteessä, takamus kipeänä tuntien istumisesta ja silmät rähmässä käyttöohjeiden viidakossa. Kun pääsin oppikouluun, tuli melko kärhämä kotiväen kanssa siitä, kun halusinkin kesken kaiken mennä takaisin kansakouluun. Nykyäänhän tuossa ei enää ole eroa, peruskoulua kaikki tyynni. En vain olisi malttanut odotella huonoja numeroita kakkakoulusta, halusinkin helpon kakkupalan hommiin, ajattelin, että kansakoulussa niittaisin kaikki mennen tullen. Oppikoulu tuli käytyä loppuun, eikä se todistus nyt niin huono ollut loppujen lopuksi.

Mutta töihin piti päästä heti. Ja töihin meninkin, samalla alalla painoin hommia yli 30 vuotta, muutaman vuoden välissä kiertelin kapakoita, soittamassa ja laulamassa bändini kanssa. Mutta vaikka viihdyinkin alallani noin kauan, kyllä siinä vaihtui työnantaja poikineen. Eipä minulle tarvinnut paljon nokkaansa pomon kopaista, kun jo oli uusi työsopimus allekirjoitettu. Tuo mainitsemani muusikkona olo tuntui toimivan parhaiten malttamattomaan olooni, siinä ei kuukautta kauempaa yhdessä paikassa Jätkän humppaa vedetty ja aina sai poimia uusimpia hittejä ohjelmistoon ja harjoitella. Hommassa oli vain eräs todella paha puoli, epävarma tulo, oli alkuvuosityöttömyyttä ja sitten oli myös otettava vaikka sun minkälaista orjasoittokeikkaa.

Paikallani en myöskään ole malttanut kauan viipyä, aina jotain uutta, työssä tai omassa elämässä. Voisin tästä kirjoittaa pitkänkin listan, mutta en sitä nyt tee, että pysyy juttu hanskassa ja ihmiset suojassa. Jossain vaiheessa malttamattomuusasioita olivat erilaiset tavarat. Aina piti olla uusia vempeleitä ja mitä milloinkin. Nykyään ei onneksi enää tämä puoli ole niin pahana ja olen saanut tämän esineiden kunnioituksen toimimaan jo melko hyvin. Olen kuitenkin viime aikoina paljon ajatellut sellaisia asioita, joiden suhteen en ole ole malttamaton. Lapsi ja kissat ensimmäisinä. Niitä ei ole tullut mieleenkään muuta kuin puolustaa ja rakastaa ja pitää ikuisuuksiin asti lähellään. Lähin perhe (naiset) samoin pysyy kuin täi tervassa. Liirailtu on monesti, mutta peruskiveys on pysynyt. Ja pysyy.

Eräs hassu ja häiritsevä asia, joka tulee mieleeni telkkaria katsellessa on amerikkalaisten telkuntollotusmalttamattomuus. Melkein kaikissa, ja ainakin kaikissa huuhaa-romutuksissa, on yli puolet ohjelmaa sitä, kun näytetään etukäteen, mitä seuraavaksi on tulossa. Ja esimerkiksi elokuvien trailerit, joissa näytetään kaikki makeimmat kohtaukset. Ja Valittujen Palojen kirjalyhennelmäkirjat. Neljä maailmankuulua kirjaa yksissä ruskeissa kansissa. Mitä nyt jostain kirjailijan työstä ja kynänjäljestä. Nämä kaikki ovat minulle kidutusta, telkkaria katsellessa saa tuijotella seinille ja taputella korviaan, ettei kuule tai näe, mitä sekuntien päästä tullaan näyttämään.