likaisella kujalla astun mustina kiiltäviin vesiin
jalkani eivät jaksa
otan vauhtia rosoisesta seinästä
kirvellen kämmenistäni tihkuu lämmin veri
käteni eivät jaksa
mustat pedot kasvavat sivuillani
lauman hidas liike lähestyy takaani
piikkinen aita lyö silmiini reiät
hengitykseni suojassa
vapisevan sormeni päällä silitän
irti riistettyjen siipieni hentoja sulkia
____________________________________
Runotorstain 75. aihe: Kipupiste tämä on jo hiukan vanhempi runoni, mutta koska se mielestäni on täysin aiheeseen sopiva, laitan sen nyt tähän.
Valokuvatorstai 75.aihe: Kipupiste.
13 kommenttia:
Vaikuttava. Etenkin runon loppu kosketti.
Kiitos Mariar.
Todella upea runo, osaat kirjoittaa.
Nurkkaan ahdistetun runo, vahva tunnelma. Minuunkin koski tuo loppu, se tuntuu olevan vailla toivoa, hetki jolloin hellitään mennyttä. Vahva runo!
Vesiroos ja Tuima, kiitos kauniista sanoista. Kivun kuvaaminen runoilla on itselleni tärkeää parantamista. Lyön ns jauhot suuhun pahimmille satutuksille.
Hieno runo. Hieno !
Tummaa tunnetta, ihan sitä itseään. Tulee ja vie.
Anne, kiitos.
Vahvat wäkevät sävyt.
Susi Harmaa, niin on, kivulla.
Kiitoksia positiivisesta palautteesta!
tmli, sinä sen ansaitsit :)
Runon kokija on todella tuntenut tuskansa. Uskon kuitenkin ,että siipirikoilla on jossain siipikorjaamo, jossa rikkinäiset siivet voidaan korjata. Ja jälleen voi lentää.
Taitava runo.
Sanakehrääjä: Kiitos! Kyllä niitä siipiä jossain korjaillaan, onneksi.
Lähetä kommentti