Etelän lämmöstä

Eilen sitten viimein sain se odottamani tekstarin Espanjasta. Siellä on 20 astetta lämmintä ja paljon mukavaa nähtävää. Pakko oli laittaa oma tuliaistoivekin, valkoinen hevonen ei ihan mennyt läpi. Rakas tytär siellä rentoutuu, hyvä aika onkin paeta pimeää, sateista Suomen joulukuuta, akut latautuu kummasti ja jaksaa taas opiskella. Itse en ole mikään matkustajatyyppi, sellainen kauppamatkustaja korkeintaan, matkustan kauppaan ja takaisin. Kaipa olen ollut hieman huonon puoleinen matkustaja aina.

70-luvulla edesmenneet ex-appivanhemmat kustansivat nuoren parin Palma de Mallorcalle. Muistan, että meillä oli täysylöspito, aamiainen, lounas, päivällinen ja siihen suuntaan. Hotelli oli suuren suuri rakennushässäkkä vuoren kupeessa. Kerran lähdettiin kiellosta huolimatta tutkimaan, mitä siellä ylempänä oli, sinne kun ei saanut mennä, oli rakennustyöt vielä kesken. Mutta sekös minua vain innosti. No ei kun hissillä niin ylös kuin pääsi. Rakenteilla olevista yläkerroksista tulvahti pommin lailla vastaan kissan pissan pistävä lemu. Villikissat olivat onnistuneet valloittamaan ties miten kauan rakennustauolla olleen hotellin epävalmiin yläosan. Siellä niitä sitten vilisi, kissoja. Asteltiin siinä ihmettelemässä ja yhtäkkiä katsottiin jalkoihimme. Siinä oli melko iso saumaamaton aukko, josta näkyi ulos, lattiassa oli siis pitkä reikä. Onneksi ei astuttu siihen ja tiputtu minnekään. Palatessamme muistelisin, että saimme toruja kielletylle alueelle menemisestä.

Vuokrasimme tietysti myös yhdeksi päiväksi auton. Ajeltiin sitten katsomassa maisemia ja nähtävyyksiä. Palatessamme hotelliin, päätimme tulla moottoritietä, joka kartassa oli juuri sopivasti hotellin vieressä. Lähdettiin kaupungista ajamaan ja PAM - tie loppui kuin sahalla katkaisten. Se oli vasta suunnitteilla, mutta oli jo valmiiksi piirretty karttoihin. Valmistuu sitten kun valmistuu.

Kurjin juttu tuolla lomalla olivat ne kulkukissat, ne näkivät nälkää ja joissain näkyi paiseita ja tappelun jälkiä. Erään kerran olimme kävelyllä hotellin lähellä ja näin tien vieressä makaavan kissan. Katsoin kauan sitä ja ajattelin, että se on kuollut, kai sen joku sitten korjaa. Yhtäkkiä huomasin kissan liikkuvan. Eläintenpelastusvaistoni nousi esiin ja kävelin kohti kissaa. Se näytti hengittävän, vaikkakin jotenkin omituisen hankalasti. Sen pää ja silmät eivät näyttäneet hyvältä. Löysin siitä läheltä oksan, jolla varovasti käänsin kissaa, minua näet epäilytti hieman kuitenkin. Kissa kääntyi ja paljasti sisuksissa touhuavata miljoonat kärpäsentoukat. Toukat olivat saaneet kissan raadon näyttämään silmissäni hengittävältä. Tuo näky ei koskaan lähde pois muististani, vaikkakin olin puoliksi tietoinen siitä, ettei kissa voi olla hengissä. Myöhemmin olen ajatellut toisinkin tästä asiasta. Luonnossa on toimiva jätteidenhuoltojärjestelmä, niin sen pitää ollakin, muuten taudit saattaisivat lähteä liikkeelle.