7.12.07

Minä itse

-Minä itte! lausahdin heti, jo kauan ennen kuin osasin sanoa mäki, minulle se oli näki. Aina korjailtiin, eivätkö ne tajunneet, äitikään, että se oli näki. Ostivat sitten minulle nahkaiset valjaat, kun olin niin mahdoton. –Minä itte! siinä sitten raahauduin mahallani muutamia kilometrejä päivittäin, olisivat edes pyörät laittaneet. Päiväunet nukuin ulkona. Siinä äiti armas sitten kanteli keskitalvella pinnasängyn pihalle, ikkunan alle ja minä siellä tyytyväisenä kuorsasin lumen kutoessa paksun peiton päälleni. Äiti kävi työssä ja minä jäin alakertaan hoitoon. Vanha setä ja täti saivat kunnon kyytiä. Ja minä kartutin aistielämyksiäni saippuan maulla. Eivät tahtoneet enää hoitaa pidempään. Lähellä oli rouvasihminen, joka maksua vastaan hoiti naapuruston työläisperheiden lapsukaisia. Kaikilla oli siellä tosi mukavaa, lauloivat ja leikkivät puun ympärillä. Minä seisoin puuta vasten. Köytettynä puuhun pyykkinarulla. En jäänyt siihen paikkaan enää hoitoon, kun äiti näki minut köytettynä.

Minun piti olla kiltisti ja hiljaa, kun äiti nukkui yövuoron jälkeen. Hiljaa minä ainakin olin. lapoin kotihellan tuhkat siististi tuhkalapiolla liinavaatepiirongin laatikoihin ja suljin ne sitten varovasti. Piiskaa tuli, kun jäin kiinni, siihen aikaan ei vesi tullut eikä mennyt. Leikin poikien kanssa poikien leikkejä. Aina oltiin jekkuilemassa ja karkuteillä. Välillä tulin kotiin koko kylki vereslihalla, kun oltiin ajettu kelkalla päin sementtistä siltarumpua. Olin halunnut neekerinuken lahjaksi. Ystävällismieliset vanhempani yrittivät osoittaa minulle, että olin tyttö ja paketista kuoriutui kaunis, vaaleakiharainen prinsessanukke. Lähdin siitä heti tuoreeltaan sitten leikkimään sen kanssa. Pihalla oli sopivan kokoinen rapalätäkkö, johon riisuin prinsessahepeneet ja lopuksi annoin nukelle piristävän mutakylvyn. Eipähän enää tuijotellut sinisilmillään, ne menivät lukkoon. Seuraavana jouluna paketista tuli Bimbo-neekerinukke, sillä oli hiukset samaa muovia kuin nukkekin, värjätty vain mustiksi.

Kertoi minä itse. Vieläkin.

__________________________________________________

Pakinaperjantai 57. haaste : Itse

19 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Omatoimiset eivät jää jalkoihin.
Terävää tekstiä ja veitikkakin näkyy muuttaneen silmäkulmaan.

Katili kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne: Juu muutti, periksi en anna. Enkä tosiaan ole jäänytjalkoihin, enkä aio jäädäkään.

SusuPetal kirjoitti...

Ihan ite! Voin kuvitella:))

Katili kirjoitti...

Susupetal: ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Olipas vauhdikas ja paljon kertova teksti :) Pidin.

Katili kirjoitti...

Kiitti Kide, ah lapsuusmuistoja;-)

Anonyymi kirjoitti...

Mä muistan sen nuken, niin elävästi t. marski

Katili kirjoitti...

Mun Bimbo, Marski, mun Bimbo ;-)

Anonyymi kirjoitti...

Luulin ensin että kirjoitat minusta! :) Hauskasti kerrottu, lyhyt ja ytimekäs muistelma :)

Minä sain neekerinuken joskus ala-aste-ikäisenä, semmoisen 85 -senttisen, "aito"tukkaisen - rotuaan lukuunottamatta samanlaisen kuin joitakin vuosia aiemmin joulupukilta; vaaletukkaisen ja sinisilmäisen Sannan...

Neekerinuken nimi taisi olla Kaisa. Hänet adoptoitiin meille kaatopaikalta.

isopeikko kirjoitti...

Kiltti lapsihan sinä olit.

Katili kirjoitti...

Bambi: Wau sulla oli iso nukke, mun Bimbo oli sellainen pikkanen. Upeaa, että Kaisa sai uuden kodin luonanne.

Isopeikko: Kai minä olin, vähän menevä ja kovin kekseliäs kylläkin.

Anonyymi kirjoitti...

Miksi se mäki oli näki, muttei minä ninä?

Hallatar kirjoitti...

Voi mahdoton! =)
Jotain tuttua sun lapsuudessasi.. =)
Olisi voinut tapahtua miulle. =)

Katili kirjoitti...

Helanes: se mäki oli näki, koska sen aina näki....en tiedä tarkkaan, mutta minä oli minä.

Hallatar: Niinkö? Hihi, sittenhän meitä ihania kekseliäitä on enemmänkin, kiireisen kasvattajan kauhuja ;-)

Allyalias kirjoitti...

Meillä olisi varmaan ollut ihan hervotonta yhdessä :)

Katili kirjoitti...

Allyalias: Uskon, että olisi ollut, oltaisiin oltu kunnon Pelle Pelottomia ja saatu aikaan tosi taidetta.....ja harmaita hiuksia.

Hansu kirjoitti...

Mukavia muisteloita, lapsi tahtoo kokea kaiken itse. Harvoin voi selitttää asioita, ne pitää vaan kokea.

Katili kirjoitti...

Hansu: niinpä!

Anonyymi kirjoitti...

:oD