16.5.08

Iloksi kaikille

Eilisen väsymyksen pahin kärki on ilahduttavasti laimennut. Vai pitäisikö sanoa katkennut. Tänään on jäljellä lievää EVVK-maustetta. Mutta se nyt on sitten vaan mauste. Tästä postista tuli tällainen, koska lähdin ilostuttamaan itseäni kaiken maailman hauskoilla kuvilla jälleen. Ja jaettu ilo on kaksinkertainen ilo.


Taitaa olla parasta pysyä tuolta hieman kauempana, jollei ole kerättyä kokemusta esimerkiksi suhteesta väärän miehen kanssa.


Mainos ja totuus.


Joka nörtin toivelahja.


No niin, tuossapa oiva ratkaisu cookiesien poistoon, menee vielä hyödylliseen kierrätykseen.


Tuossa on sellainen sähköpostipalvelu, johon joku selvästikään ei OIKEIN ole tyytyväinen. Hihittelin tuota valikkoa. On ollut kokemuspohjaa tälle luomukselle selvästi.

Click Here For More Funny Pictures

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kävin katsomassa runojasi. Olet niiin luova!!! Niin paljon päässä sanottavaa, etten tiedä mistä aloittaisin. =) Sulla on sen verran mittava blogihistoria, etten ole kaikkea jaksanut kahlata läpi, joten en tiedä, oletko koulutukseltasi taiteilija vai et, mutta anyway, on inspiroivaa "kuulla" ihmisestä, joka voi kaikesta huolimatta toteuttaa itseään! Miksen minäkin voi käyttää enintä energiaani maalaamiseen ja kirjoittamiseen sen sijaan, että filosofoin ja mietin ihan liikaa - ja ajattelen että en tee mitään kun en ole tarpeeksi hyvä. =/ Kyllähän siinä sitäkin on, että takaraivossa naputtaa se "pitäisi tehdä jotakin kunnollista", pitää miettiä mihin menee töihin kun kunt.tuki loppuu. Typerää antaa tämmöisen estää tekemistä nyt. Toisaalta, olen luovempi vain hyvinä kausina, huonoina kausina olen tukossa ja lukossa. Ja jos on pysyvä hyvä kausi, minut varmaan pannaan jonnekin tavalliseen työpaikkaan ja taas kuolee "luovuuteni". On tää hankalaa tää ihmiselo! =D Niin että lieneeköhän helpompaa tehdä mitä haluaa, kun ei ole ulkopuolista painostusta johonkin muuhun? Tai sitten minä olen vaan laiska, ja joka tapauksessa en tekisi mitään.

Mutta, runosi siis inspiroivat ja saivat minut todella taas ajattelemaan, että ne omatkin runot koneella odottaa, ja lisääkin voisi tehdä... Kiitos!

Katili kirjoitti...

Marina. Kiitos, se että joku sanoo minun inspiroivan itseään on minulle todella hieno asia. Taiteeni ehkäpä tärkein tarkoitus. En ole mitenkään koulutettu, olen vain luova ihminen luonteeltani. Ja kiitos kaiken vaikean, jota olen saanut kokea, on siitä syntynyt taidetta, runoja ja kuvia. Ja mitä tulee itsensä toteuttamiseen, anna mennä Marina! Se on ainoa oikea ja puhdas vapautemme tässä sairaudessa. Enkä voi olla sanomatta hyvää sanaa sen terapeuttisuudesta. Joskus, kun on yksin ja neljän seinän vankina, taiteen tekeminen on ainoa valon liekki pimeässä. Eikä lainkaan himmeä sellainen. Menee se luovuus tukkoon keneltä tahansa, minulta ainakin välillä. Ei se estä uuden tuulen tulemista.Tuosta työssä olemisesta ja luovuudesta sanoisin omalla kohdallani, että paljon on tullut luotua sen yli 30 vuoden aikana, kun olen pomojen silmien alla puurtanut. Se luovuus noina työn puurtamisen vuosina toimi myös sellaisena vapauttavana henkireikänä.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoittaminen ja maalaaminen tosiaan on terapeuttista! Varsinkin maalaaminen minulle. Totta, että taide työssä käydessä on henkireikä, ja jotenkin silloin tulee luotua enemmän, kun on ikään kuin toisen ikeen alla. Kunpa pystyisin osa-aikatyöhön niin ehkä sekin lisäisi luovuutta! Eri asia on sitten, että kunpa osa-aikatyö kannattaisi taloudellisesti eikä olisi niin byrokraattisen hankala toteuttaa...

Lueskelin tuota Vuoristoradalla-blogia. Mielenkiintoinen sivusto! Tein niitä testejäkin, olen 88% bipolaarinen. =) Pisti vaan silmään joku teksti, että dg pitäisi tehdä kunnollisten kliinisten haastatteluiden jälkeen ja pitkän seurannan jälkeen... Hitto minua kukaan ei edes haastattele! Pitääkö hankkiutua Auroraan, jotta tutkitaan kunnolla ja saa oikean dg:n?! Epäilen vieläkin bipouttani, varsinkin kun hoitajakin sitä epäilee. Mutta, jos se näin epävarmaa on, niin tuskin sitten semmonen oon. Kai bipot yleensä on selviä tapauksia. Mulla on vaan ankea persoonallisuushäiriö? Blääh!

SusuPetal kirjoitti...

Mukavaa, että olo on parempi.

Tuo hampurilaismainos on kyllä niin totta, niin totta.

Sinä inspiroit minua, niin kuin tiedätkin. Tuskin ilman sinua olisin uskaltanut laulaa videolle...!!!

Anonyymi kirjoitti...

Noi on kyllä tosi hauskoja. t. marski :) ps. justjajust jaksoin kirjoittaa hihihihiiii
:) :) <-kato tuli tuplahymy

Katili kirjoitti...

Marina, bipolääridoagnoosi ei ole helppoa tehdä. Minulle sanottiin alussa, että siihen saattaa mennä jpa 8 vuotta! Omani tuli siksi nopeasti, koska olin jo kokenut tosi pahoja maniajaksoja. Diagnoosin tekemisessä on mukana hoitajan ja lääkärin haastattelut sekä nuo nykyään käytössä olevat kartoituslomakkeet. Persoonallisuushäiriö on melko yleinen rinnan bipon kanssa, joten ne eivät sulje toisiaan mitenkään pois. Ja jos saa sanoa, en toivoisi sinulla olevan bipoa, jos voisin, säästäisin ihmiset tältä. Mutta jos epäilet, on parasta tutkia. Sillä se ainoastaan selviää.

Katili kirjoitti...

Susupetal, voi kiitos, niinkuin jo yllä sanoin, inspiroituminen taiteestani on minulle todella tärkeä palkinto työstäni. Kun menin kuuntelemaan lauluasi, olin aivan fiiliksissä. Se oli ihana kynnyksen ylitys.

Anonyymi kirjoitti...

No mulla on 10v historiaa takana mt-ongelmaisena, vasta viime keväänä eli 9v jälkeen sain bipodiagnoosin. Haastattelu oli sitä että lääkäri teki pari kysymystä, täytin mdq-seulan ja se oli siinä. Aika hataralla pohjalla siis. Ja lääkäri ei kai ollut sittenkään ees psykiatri. Muut lääkärit on sit nojanneet tän yhden tyypin lausuntoon kyselemättä kummempia. Hoitaja kyseenalaistaa koko bipo II:n olemassaolon. Joten itse kai asiaa on tutkittava. Yhtenä päivänä löydän itsestäni bipon, toisena ajattelen että olen vaan epävakaa persoona. Mieluummin bipo kuin epävakaa, sillä bipoon tepsii lääkkeet, epävakaaseen ei, ja siihen liittyy niin paljon muita ongelmia itsensä ja elämisen kanssa (tyhjyyden tunne, tarkoituksettomuus..), että ei sellaisena voi elää. Eikä mulle ole koskaan ollut haittaa lentokausista, vain masennuksista. Ja kun en ole koskaan joutunut vaikeuksiin tämän takia, ei kai mdq-seula kokonaan ole positiivinen... Ja hoitajan mielestä en ole bipo kun en tuhlaa rahaa. Tuskin tästä koskaan tule selvää, kokeilen vain eri lääkkeitä ja toivon että joku toimii sekä teen töitä itseni kanssa. Lääkärit uskoo että biposta voi parantua, epävakaa persoona taas seuraa läpi elämän, kenties vähän hälvenee, jos hälvenee.

Katili kirjoitti...

Marina, ei bipon välttämätä ole tarvinnut tuhlata rahaa, se vain saattaa olla yksi oire. Itselläni on myös epävakaa persoonallisuushäiriö bipon lisäksi. Siihen ei tepsi lääkkeet, mutta tietynlainen työstäminen kyllä on tuonut hyviä tuloksia itselleni. Pistän kaikki "taiteilijapakettiin" ja iloitsen erilaisuudestani!