16.12.07

Eno nakkaa pipareita

Pakinaperjantai 58. haaste: Perinne


Koska joulu on niin kovin lähellä, on kai soveliasta kertoa jouluperinteistä. Oman lapsuuteni muistoja kaivelemalla niitä kyllä löytyykin. Piparit leivottiin itse, ihan taikinasta alkaen, Äitini puursi keittiössä hiki hatussa. Eräänä jouluna hän leipoi pipareita koko suvun lahjapaketteihin. Suuri hommahan siinä oli, mutta lopulta kaikki olivat postissa ympäri Suomea. Koitti joulu ja saimme itsekin vihdoin maistella äidin leipomuksia. Piparit olivat, sanoisinko, kovahkoja. Niiden murtamiseen pelkillä hampailla tarvittiin asiaan perehtymistä ja tekniikkojen kehittelyä. Enoni oli käymässä, kuten usein lapsuuteni jouluina, ja keksi pipareille oivan käyttötavan. Niillä voi heitellä lintulaudalla varastelevia oravia. Tuo ei varmaankaan lohduttanut rakasta äitiäni. Meitä muita kyllä nauratti.

Enon osallistuminen joulunviettoomme oli myös perinne. Ja tähän perinteeseen liittyi sitten eräitä aliperinteitä, jotka eivät välttämättä olleet kaikille mieleisiä. Eräs näistä oli enon mukanaan tuoma hehkuviinilasti. Se oli ainakin isäpuolelle mieluinen. Siinä sitten miehet lorottelivat joulujuomaa isoon kattilaan puuhellan päällä. Glögimausteet oli otettu esille ja mukavan hehkun odotus oli katossaan. Lisättiin puita hellaan, että juoma lämpiäisi nopeammin. Kielet olivat siinä pitkällään, me lapset katselimme keittiön nurkassa tätä salaperäisen taikajuoman valmistusta. Sitten enoni vihdoin huudahti, että valmista on. Isäpuoli kysymään, että mistä tiedät. Eno pyysi itse katsomaan, katso nyt, kiehuu jo! Voi sitä vauhtia, millä kattila lähti hellalta, mutta vaikka kuinka nuuhkivat sitä ja sisältöä, haihtuneet olivat prosentit. Mahtoikohan ne siitä ilmasta mennä osin hengityksen kautta meihin katselijoihin. Tiedä häntä.

Lahjat kuuluvat jouluun. Ainakin, jos perheessä on lapsia. Ja mikäpä sen ihanampi lahja joka pojalle olisi, kuin kauko-ohjattava poliisiauto. Sellainen oli kerran paketissa, paketin päällä luki veljeni nimi ainakin. Eno ja isäpuoli halusivat kuitenkin testata lelun, että varmasti toimi. Siinä sitä surruteltiin keittiön lattialla ja tehtiin matosta hyppyruttuja. Yhtäkkiä se lensi ilmaan, päätyi katolleen lattialle ja sammui. Mikään korjausyritys ei palauttanut maagista leluihmettä henkiin. Veljeni kyyneleet saatiin kyllä sammumaan joulun jälkeisillä lupauksilla ja äidin herkuilla. Onneksi minä ja sisko saatiin enemmän sellaisia tyttöjen juttuja. Minä sain kerran joululahjaksi rintaliivit. Osasin pitää ne visusti pois enon ja isäpuolen käsistä.

PS: Kyllä meillä ihan normaalia ja hauskaa oli jouluna, leikittiin ja laulettiin sekä syötiin äidin tekemiä ihania herkkuja vatsat pullolleen. Oli paljon rakkautta ja musiikkia sekä herkkää hellyyttä.

13 kommenttia:

isopeikko kirjoitti...

Miehet ja lapset erottaa toisistaan lähinnä lelujen hinnasta. :) Luulen.

Anonyymi kirjoitti...

Samaa mieltä Isopeikon kanssa. Hauskoja muistoja, äitiäkin naurattaa jo tänä päivänä. :) t. marski

Katili kirjoitti...

Isopeikko: Joo, niin se menee, prikulleen ;-)

Marski: Onneksi äitikin jo pystyy nauramaan, ovat nämä sentään vain elämän pikku sattumuksia, ei niin vakavia.

Anonyymi kirjoitti...

Lämpimästi ja hauskasti kerrottu; ymmärtävää suhtautumista heikompaa sukupuolta kohtaan ;)

Katili kirjoitti...

Kutuharju: Sitä on tässä oppinut lämän varrella jo tuosta heikommasta sukupuolesta sen verran, että on jo varaa ymmärtää :-)

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Minulla oli onneton lapsuus. Minä en saanut koskaan rintaliivejä jouluna lahjaksi. Vasta aikuisena naiseni kerran heitti minulle rintaliivit kasvoille ja sanoi että nyt saat joululahjan.
Minä ihmettelin, että mitä minä käytetyillä rintsikoilla teen...

Katili kirjoitti...

Oh-show-tah hoi-ne-ne : *tippuu tuolilta* hihihi elikäs oikeestaan hohoho.... Voi sua pientä rassukkaa, kyllä sun jo nyt pitäis saada omat rintsikat, tota push-upit vai tavalliset ;-)

Anonyymi kirjoitti...

'Enot' tuovat jouluun oman mausteensa. Katteeks käy miehiä, jotka osaavat leikkiä:) Säilyykö jouluna lapsenmieli paremmin miesten päässä (kuin naisten, joiden täytyy laulaa monta kertaa "arkihuolesi kaikki heitä" ennen kuin leikki sujuu ja olo rentoutuu).

Rintaliivijuttu on hauska. Tulee mieleen oma jouluni, jolloin sain yli kymmenet rintsikat - vaikkei ollut paljon rintojakaan. Itkukurkussa kärräsin niitä piiloon. Perheen naisväen (4 kpl) kokeilukappaleet olivat eksyneet joulupaketteihini. Voi itkut. Trauma tuli.

Katili kirjoitti...

Voi Paju pikkasta, se on niin herkkää aikaa, tuhman vitsin keksivät. Mulla sentään oli aidot Anttilan poing-poing-olkaimelliset, vaikkei nyt sitä kuppia vielä tainnut paljoa ollakaan. Joo, miehille olen hiukan kade, kun osaavat tuon leikin taidon, siis varsinkin joulun aikoihin. Tietysti, jos he olisivat joutuneet tekemään kaiken "tyhjästä" kuten minun äitini, olisi leikkimieltä ehkä hankalampi ollut tavoittaa.

Anonyymi kirjoitti...

Lämpimiä joulumuistoja.
Ja samaa mieltä, eno antaa jouluun oman, hauskan säväyksen.

Katili kirjoitti...

mk, juu, mun eno olikin sellainen värikäs, ilman jouluakin.

Hansu kirjoitti...

Hellyyttäviä ja hyvin suomalaisia muistoja. :)

Katili kirjoitti...

Hansu: Tosi suomalaisia toden totta ja, niinkuin sanoit, hellyyttäviä. Silloin ei kait naurattanut niin paljon, nykyään kyllä ;-)