Minä ennustan

Eli ennustan, että Kadi, joka suomeksi on kaimani, voittaa Big Brother kilvan. Ainakin toivoisin niin. Alusta saakka hän on ollut läheisen tuntuinen minulle ja aivan ihana luonnon lapsi. Voi miten kaltaiseni luonteeltaan hän onkaan. Ja niin oma itsensä, että oikein vääntelehdin ilosta.

Sekopullan sadan tonnin tanssi

valokuva/photo edited & animated in Gimp

Puu laulaa

The tree sings.

valokuva/photo edited in Picasa and Gimp
original photo below/alkuperäinen kuva alla

Joulumeemi

Rushka haastoi minut joulumeemiin, joten tässä tulee:
_______________________________________

1. Missä vietät joulusi tänä vuonna?
- Kotonani kerrostalossa.
2. Keiden kanssa?
- Jami-kissan nyt ainakin, tyttären suunnitelmista en tiedä.
3. Mitä olet pyytänyt joululahjaksi?
- En mitään, näin on ollut jo vuosia.
4. Mitä aiot antaa joululahjaksi?
- Tänä vuonna olemme sopineet, että kortin mukana kulkee pikkasen rahaa.
5. Aiotko koristella joulukuusta?
- En, mulla on sellainen 40 senttiä korkea, jossa on jo koristeet
6. Aiotko leipoa pipareita/joulutorttuja?
- Joulutorttuja kyllä, niitä ilman ei osaa joulun aikoihin olla.
7. Aiotko syödä joulukinkkua?
- Enpä luule, on taas pizzajoulun ja saksanhirvikäristyksen vuoro.
8. Entä laatikoita?
- Ostan yhden lanttulootan.
9. Aiotko laulaa joululauluja?
- Tuskin, mutta kuuntelen kyllä.
10. Aiotko juoda viiniä?
- En, mutta jouluolutta haluaisin.
11. Missä vietit viime vuoden joulun?
- Kotonani kerrostalossa.
12. Mikä on ensimmäinen muistamasi joulu?
- Alle viiden, kun huomasin, että pukki oli naapurin ihminen.
13. Entä ensimmäinen muistamasi joululahja?
- Neekerinukke Bimbo.
14. Kun olit lapsi, koristelitko kuusen?
- Yhdessä muiden kanssa, kyllä.
15. Onko jotain, mitä toivoit monta vuotta joululahjaksi, muttet koskaan saanut?
- Hevonen oli jossain vaiheessa tosi kova sana, en sain saanut sitä. Vaikka kerroin jo oppikoulussakin, että minä saan valkoisen hevosen joululahjaksi. Opettajalta tuli kirje kotiin. Öhöm.
16. Tuleeko teille vielä joulupukki?
- Ei tule, eikä muitakaan pukkeja.
17. Miten uskosi joulupukkiin lopahti?
- Kai se siihen naapurin ihmisen paljastumiseen vähän töksähti.
18. Pelkäsitkö pienenä joulupukkia?
- Pelkäsin mummolan pukkia, joka oli pappa, jolla oli turkki väärinpäin ja vuorit olivat revenneet. Hän selitti tullessaan, että olivat sudet yrittäneet käydä kimppuun.
19. Pelkäätkö joulupukkia nykyään?
- Ehkä sellaisia pedofiilipukkeja, toivon etten näe niitä.
20. Onko täällä kilttejä lapsia?
- On ollut.
21. Katsotko jouluisin jouluelokuvia?
- Katson kyllä joitain.
22. Jos katsot, mitä?
- Ehdottomasti Snowman, kuuluu joulumielen tuojien kärkijoukkoon.
23. Entä katsotko joulukalentereita telkkarista?
- The Joulukalenteri. Se on nytkin yritettävä katsoa, kun tulee taas.
24. Onko sinulla joulukalenteria? Minkälainen?
- Ei ole.
25. Onko sinulla mitään tiettyjä joululauluja, joita tykkäät kuunnella?
- Tykkään näistä po&rock-sovituksista sekä kantrijoululauista, suomalaisista tykkään iloisista.
26. Lempijoululaulusi?
- Oh Holy Night, varsinkin jos joku upea, vahva ääni esittää.
27. Esiinnyitkö koskaan koulun joulujuhlissa?
- Kyllä, kansakoulussa seisoin vihdan kanssa ja laulon Lapsoset pienoiset kotihaasta oksasta vastat taittaa. Ja kuoroissa myös.
28. Miksi/miksi et?
- Kai ne opet aina nappasi minut, kun olin koko ajan äänessä.
29. Miten tahtoisit viettää joulusi? Kenen kanssa? Missä?
- Jos olisi iso maalaistalo, haluaisin sinne siskon ja hänen kummatkin tyttärensä, äidin ja oman tyttäreni. Jalkoihin vielä pyörimään yksi hauva ja kolme kissaa. Ei yhtään miestä, eikä yhtään pomoa. Naisten joulut.
30. Onko teilla varsinainen joulu 24. vai 25. päivä?
- 24.
31. Pidätkö joulusta? Miksi?
- Pidän joulun ajan rauhallisuudesta, ei kauppoja auki, ei mainoksia.

Valkeaa maassa

Kaunisteltu pihani maisema.
Edited view of my home yard.
valokuva/photo edited: Picasa, Gimp

Rapussa hiipii Katili

Tässä minä tänään kaupasta tulossa.
Here's me coming from the groceries.
valokuva/photo edited: Gimp

Espressoa aamukahviksi

Parempaa kuuluu, paljonkin. Koska halusin juhlistaa tämän aamun hyvää oloa, tekaisin aamukahviksi triplaespressot. Ai, ai, että oli hyvää ja kofeiinipitoista. Kiitos kaikille piristyksistä ja eilisen postin kestämisestä. Minä nyt vaan olen päättänyt ottaa tämän viimeisen kaapista-tulo-askeleen ja kertoa myös huonoista päivistä. Ihminenhän koostuu kaikista tekijöistään.

Aamuposti oli vallan valloittavaa, tuli bonus kaupasta, joten viikonlopun ruokarahat on tienattu viime kuun rehvastelulla ;-) Tänään on tullut runoiltua ja otettua itsestään pohtimiskuvia. Mitäköhän naapurit tässä aikojen kuluessa oikein ajattelee, kun tähtäilen itseäni kameralla ikkunoiden edessä? Ei sillä, että minua mitenkään häiritsisi se, mitä naapurit siitä ajattelevat.

Nyt siirryn suunnitelemaan kauppaan lähtöä ja päivän ruokaa.

Tenkkapoo

Valokuvatorstain 70. haaste: tenkkapoo

Aamuisin

uuden päivän vilu väristää hereille
varpaat tahtoisivat peiton alle
olkapäät lämmintä pesää ympärilleen
istun sängyn laidalla
ikkunasta silmieni kautta
sisäiseen havumajaani
lumen kirkkaus katoilla
auringon kimallus piipuissa

olen minä
olen lapsi
olen oikea
olen pilaantumaton

tänäänkö pääsisin peilin ohi?
____________________________________________

Runotorstai 70. haaste: tenkkapoo

Möhjöilyä

FreeClipArt-kuva

Onpa ollut aika möhjöilyä tämä päivä. Taas tökkii aivoradat oikein kybällä. Ja miinuspuolella ollaan tietty. Vaikka yritin nukkua koko päivän, aamuruokinnan jälkeen, ei sittenkään helpottanut pätkääkään. Voi, jos olisi pulloharja, niin rassaisin korvien välisen tunnelin puhtaaksi. Ainoa positiivinen ajatus on se, että tiedän tämän kohta menevän ohi, niin se aina. Nyt, jos koskaan, on tärkeää, että kaapissa on tarvittava määrä lääkkeitä ja että olen jo parisen vuotta hyväksynyt niiden jokapäiväisen syömisen osana elämääni. Pysyy edes tämän verran pinnalla, ei uskalla ajatellakaan mitä tapahtuisi, jos ei oli popsinut kourallisen pillereitä. Eipä juuri huvita kokeilla. Tästä tietokoneesta olen todellisen onnellinen. Ihana värkkäillä kuvien kanssa, tekeminen on jo terapiaa, kaikki värit, muodot ja ajatukset mukana. Laskeskelin juuri, että yhtä puolikasta pikkukirjaa lukuunottamatta en ole pystynyt lukemaan mitään sitten vuoden 2005. Onneksi on tullut luettua varastoon, aikoinaan meni jopa 20 kirjaa viikossa. Mietin juuri, että pitäisiköhän harjoitella hiukan, jos menisi kirjastoon ja lainaisi jonkun dekkarin vaikka. Täällä netissä tulee kyllä luettua kaikenlaista, sellaisia englanninkielisiäkin tutkimusuutisia toista blogiani varten. Pysyy edes lukutaito tallella ;>) No nyt alkaa jo hiukan hymyttää, kohta tästä painun pehkuihin ja huomenna on uusi päivä. Toivoa täynnä. Torstai.

Me

Aamutoimien ihanuus

-Piip-piip. Sormi torkkunapille ja kyljenkääntö nautinnosta huokailevien äänten säestyksellä.
-Piip-piip. Sama kuin edellä.
-Piip-piip. Muuten sama kuin edellä, mutta ilman nautinnosta huokailevaa ääntä.
-Piip-piip. Sormi aikoo lopettaa hälytyksen, mutta uinuilevat aivot antavat käskyn painaa torkkunappia.
Puoli tuntia myöhemmin.
-Piip-piip. Hälytys pois ja pää pois tyynystä. Jo ennen kuin jalat ehtivät koskettaa mattoa, aivoni ovat kerenneet edelleni keittiöön miettimään suoritusjärjestystä. Laitanko ensin kissalle ruokaa, toiseksi kahviveden kiehumaan ja kolmanneksi otan lääkkeet. Jalkojeni välistä joka askeleella pujotteleva kissa on kuin sirkuskoulun loppukoetta suorittamassa, mutta pääsen kaatumatta ja hän alleni jäämättä perille. Vessaan, eikä edes lirahtanut pöksyihin. Minulta. Jatkamme sirkusnumerollamme metri kertaa metri-kokoiseen keittiömaailmaani. Usein on tehnyt mieli osallistua sellaisiin kilpailuihin, joissa on hyper-super-hieno keittiö palkintona. Olisi kiva saada uusi asunto.

Katson pikkuriikkisestä tuletusikkunasta ulos harmaaseen aamuun ja kun käännyn takaisin, huomaan, että olin jo laittanut veden kiehumaan ja kädessäni on aamun pillerit, toisessa kädessä lasissa vettä. Jaloistani kuuluu kissankielinen selostus 45 minuuttia Pet Special-ohjelmasta, joka käsittelee lemmikkieläinten epäsäännöllisiä ruoka-aikoja. Noukin ruokakupin ja huuhtelen sen kuumalla ja kuivaan astiapyyhkeeseen. Kissankielisessä selostuksessa on ääni noussut korkeammaksi. Oikea käsi avaa kaapin, vasen ottaa kissanruokapussin. Irrotan pyykkipohjan ja mittaan puolen desin muovimitalla muroja kupiin. 45 minuuttia Pet Special-ohjelma on siirtynyt paikan päälle kuvaamaan mielenosoittajien liikehdintää ja huutoja, jotka katkeavat äkillisesti. Suu täynnä ei voi puhua.

Vien kahvikupin eteisen piirongille ja palaan keittiöön. Nyt on aamutupakan aika, rullaan tupakin ja ..... löydän itseni olohuoneesta avaamassa tietokonetta. Keskusyksikkö, monitori ja kaiuttimet. Ohi mennessä avaan radion soimaan. Haen keittiöstä savukkeeni ja menen polttamaan sen vessaan. Sieltä tultuani nappaan kahvin eteisen piirongin päältä ja jään odottelemaan koneen aukeamista. Istun siinä rauhassa ja kuuntelen että viimeinenkin runksutus kertoo homman olevan klaari. Mahassa murahtaa, sormi hiiren päällä klikkausvalmiina etäännyn tuolista ja heti, kun näen, että sähköposti aukeaa. lähden vauhdilla veskiin. Välissä on tietysti sirkusesitys, jossa kissani esittää ensin järkyttynyttä kissaa ja sen jälkeen huijaa minua leikkimällä juoksevansa karkuun. Mutta jääkin paikoilleen. Minä saavun vessan kynnykselle pää edellä. Väärä pää, nenääni leijailevasta aromista päätellen.

Hömppä täällä

Minäpä taas kirjoittelen niin paljon hömppää, että on syytä näköjään laittaa varoitusmerkki. Siinä hömpän seassa on usein siteeksi tottakin, tai ei yhtään totta, joka tapauksessa kaikki ei mene ihan niin, kuin kirjoitan. Ei siis tapahdu minulle tai muille. Silloin kirjoituksessani on yllänäkyvä hömppävaroitus. PS. tämä on vain siksi, että sitä ei täällä näpytellessä kieli poskessa itse aina ymmärrä toisten automaattisesti ymmärtävän, milloin on kyse huumorista ja liioittelusta.

Forward

Eteenpäin

Gimp obist edited and animated in Gimp

Stormy Weather

Myrskysää

kuva/photo Kallio, Helsinki. edit. Picasa, PhotoFiltre, Sqirlz
Kalliossa ei ole jokea/there is no river in Kallio

Marrassade

November rain.

valokuva, joka on editoitu PhotoFiltrellä ja animoitu Sqirlz:llä.
a photo edited in PhotoFiltre and animated in Sqirlz

On taas tullut aika

On taas tullut jauhelihakastikkeen ja keitetyn perunan. Niin se loppuu mässäily ja kokolihojen alituinen ostaminen. Ja minä en voi muuta kuin huokaista helpotuksesta. Kävi jo ihan työstä syödä kaikkea herkullista ja terveellistä, naudanpaistia ja kanttarellituorejuustoa. Puhumattakaan kolesterolia alentavista margariineista ja jugurteista. Nyt ei L.casei defensis enää pidä minua otteessaan ja se liha, joka tästä lähin valmistuu köökissäni on takuulla läskillistä ja epäterveellistä, se on ikäänkuin hyväosaisten käyttöön tarkoitettujen parhaiden palojen leikkuujätettä. Kauhistuneena ja suurella vaivalla sain napsittua parin kuukauden ajan marjoja, hedelmiä ja lohta pilvin pimein. On se vaan niin kauheaa, että tavallinen ihminen joutuu kestämään terveellisen ruuan syömistä, pidän itseäni tosi rohkeana ja vahvana, kun näinkin pitkän ajan kestin pystyssä päin kaiken tämän keskellä.

Voitteko kuvitella, minä jopa ostin kevytbriejuustoa? Nyt, kun se sain sanottua, oikein hävettää. Miten alas olinkaan vajonnut? Pelastus on onneksi matkalla, seuraavasta eläkkeestä ulosottomies jo rientää minua avittamaan. Saan jälleen palata keksintöruokieni pariin ja keitellä linsseistä herkullista, valmistaa valmisjauhelihapihveistä ja uunimakkarasta ihanuuksien ihanuuksia. Ja mikä parasta, alkaa jälleen possun läskin ja liemissä uitetun yksysiysi-ruuan aika. Ja erityisen kiitollinen olen siitä, että saan taas paremmin tutustua kotiseutuni kauniisiin maisemiin, apostolin kyydillä ihan. Saan raitista ilmaa ja opin tienvarsien roskatkin ulkoa, kun ei enää tarvitse matkustella bussilla. Mielettömän tyytyväinen olen myös siitä, ettei enää tarvitse poiketa ihme kaupoissa etsimässä farkkuja, huppareita ja parempaa dödöä. Onhan se nyt miljoona kertaa helpompaa, kun vetäisee vaan ne haruksista läpikuultavat verkkarit jalkaan euron hajustetta kainaloihin.

Kiitos, kiitos, kiitos vouti. Et tiedä sitä, mutta tekisi mieli tulla mosauttamaan kunnon pusu poskellesi.

Odotustuolit

Waiting room chairs.
Valokuva, käsitelty PhotoFiltre:llä ja Gimp:llä.
A photo, edited in PhotoFiltre and Gimp.

Ohoh

Meitsi pääsi lehteen, tai no oikeastaan kommenttini Tehystä pääsi lehteen. Tämän päivän Aamulehden sunnuntailiitteessä on blogikommentteja Tehyn työtaistelusta. Minä ja muut miehet siellä kerrotaan mielipiteitämme ;-)

Tänään on ollut unettavan raukea päivä, onneksi ruokaakin on kotona, ettei edes kauppaan tarvitse mennä, sen kun vaan laittelee ja syöpi. Juuri nyt ei tule muuta mieleen, joten poistun takavasemmalle, ainakin hetkeksi.

Koiran kanssa puistossa

Lukijalle: Alkon lakko puhuttaa, ketä puhuttaa. Tämä virnehuulin kirjoitettu pakina kertoo erään mahdollisen, fiktiivisen näkökannan asiaan.

Oli harvinainen auringon lämmittämä marraskuinen lauantai. Tane päätti ystävänsä Jusan kanssa lähteä ulkoiluttamaan koiraa. Iloisesti rupatellen ja entisiä aikoja muistellen he ensin hakivat koiran marketin yhteydessä toimivasta kennelistä ja suuntasivat sitten lähellä olevaan pikku puistoon. Jusa oli ottanut marketin tuulikaapista Etuovi-lehtiä, niistä voisi löytyä vaikka uusi asuinsija. Lehdille löytyikin uusi sija, ne asettuivat Tanen ja Jusan pyllyjen alle, koska puistosta oli penkit jo viety talvisuojaan. Jusa silitteli hetken koiraa ja pian jo kaverukset päättivät kulauttaa kauniin päivän kunniaksi oluet. Koiran nimi oli Karjala ja rodultaan sen oli hieman sekarotuinen, muistutti mäyräkoiraa. Kaverukset naureskelivat, että jos koira saisi päähänsä yrittää livahtaa heiltä, he vain huutaisivat –Karjala takaisin!

Siinä istuskellessaan kaverien juttu siirtyi käsittelemään Alkon lakkoa. Äskettäinen lakko ei ollut pahoin tuntunut, liikkeitä oli ollut sen verran auki, että juomaa sai. Tosin paha juttu oli, että jonottaessa ehti pahasti selviämään.

–Siitä pitäisi laittaa korvausvaatimus niille myyjille, Jusa hekotti.

–Joo, kaksi Leijonaa promillesta tai ainaskin Leijona jonotustuntia kohti, Tane innostui. Edellisenä päivänä Jusa oli törmännyt Reijoon, joka oli kertonut nähneensä telkkarista Alkon myyjän, joka pihisi harmista, kun lakko oli mennyt reisille. Joulukuun lakosta tulisi sitten tehokkaampi, kyllähän Alkon myyjät nyt sentään yhtä vastuullista työtä tekivät kuin sairaanhoitajatkin.

–Perhana, joo, Jusa innostui, ajattele nyt jos siellä ylen aikaa tiputeltaisiin ja hajotettaisiin pulloja. Leijonakin voisi päästä loppumaan kesken päivän. Tane näytti tuumivaiselta ja sanoi sitten

–Pitäisiköhän meidän tukea tuota lakkoa, että saisivat parempaa palkkaa? Jusa oli hiljaa ja hörppäsi sitten kaljaa.

–Vähän pahahan tuo on, kun on nämä lähikaupat ja tuota keppanaa hyllyt notkollaan. Siinä ei oikein Alkon lakko taida olla aukoton. Tane puisteli päätään niin, että päässä ollut urheilupipo kierähti kierroksen ja olympiarenkaat jäivät takaraivon puolelle. Kumpikin keskittyi hetkeksi aikaa juomiseen.

-Olisihan se ollut silloin hoitsujen lakonkin aikaan paha juttu, jos tossa meidän marketissa olisi annettu rokotuksia ja kärrätty sinne käytäville tai vaikka hyllyille potilaita ja nämä kaupan tytöt olisivat siinä ohessa vaihtaneet tippaa. Ja soitelleet kännyköillä tohtoreille, jos raatoja olisi meinannut alkaa tulemaan. Tane otti pullon pohjat ja röyhtäisi. Tane taputti Karjalaa ja totesi, että oli aika tyhjäksi mennyt koira, oli kohta aika hakea uusi koira.

-Se vasta olisi ollut paha, kyllä niiden kaupan likkojen pitää saada rauha tehdä omaa työtään, äkkiäkös ne loppuisivat tyystin kaljat hyllyistä, jos tuollaista tapahtuisi. Meidän täytyykin nyt olla oikein ystävällisiä niille, etteivät nyt vain lakkoon mene, nekin.

-Ei kai nyt sentään, Jusa kiirehti sanomaan, eiks ne ole sellaisia pätkätyöläisiä jo muutenkin?

Juostu on asioilla

Aamulla virkeänä ja virkaintoisena päätin lopettaa odottelun ja aloin väsätä kirjettä Kelalle. Löysin nimittäin 20.11. sähköisestä palvelusta lisäselvityspyynnön, joka ei tänäkään aamuna vielä ollut tullut postiluukusta. Nippelis nappelis näppäimet tutisi, kun ihan entiseen malliin laitoin kohta 1, kohta 2 jne. Samalla kaivoin kaapista vaadittavat tositteet ja muut todistukset. On ollut alunperin muuten hyvä tapa, kun säästänyt kaikki palkkakuitit, eli ns. tilinauhat. Tästäkin tavasta oli nyt hyötyä. Sitten printtailin netistä kaikkea tarvittavaa, päivärahan maksuhistorian ja niin lopulta oli kunnon pläjäys selvitystä valmista kauraa. Oikein tunsin, kuinka energia tihkui sormenpäistäni kirjaimiin osuessaan. Ensin suunnistin kuitenkin polille hakemaan lisää ilopillereitä, sieltä matkustin bussilla Kelaan ja lopulta ovat nyt jo toiset vaaditut lisäselvitykset jätettyinä. Tuleekohan vielä lisää? Tiedä häntä, no se on sen ajan murhe. Sen sanon, että mitenkään helpoksi ei näitä anomusasioita ole asiakkaalle tehty, täytyisi olla varsinainen byrokraatti itsekin, että kerralla menisi putkeen kaikki selvitykset ja liitteet. Ja sitä kopioiden määrää, paha juttu nyt, kun Suomestakin on paperitehtaat lähdössä haneen, tulee pian kalliiksi kopsata kymmeniä ja kymmeniä dokumentteja yhden hakemuksen taakse. Onneksi itsellä täällä on tämä tietokone ja toimiva yhteys, printtaamaan joutuu vain tosi harvoin.

Astuessani riemurinnoin Kelasta, päätin heti, että tänään bailataan. Jeeeee. Mutta kalderobi ei jostain syystä nyt (ainakaan) oikein maistu ja yhtäkkiä iski päähäni ajatus nakkarikekkereistä. Ei kun kauppaan ja tuhmien ruokien hyllyille. Tässä kaikki tarvikkeet, tuosta puuttuu vain paahdettu sipuli. Ai niin, koska minulla ei enää sattuneista (hihhi) syistä ole mikroaaltouunia, eikä ehken tulekaan, muistin lapsuudesta kun lihiksiä lämmitettiin kattilan pohjalla olevien piparimuottien päällä, tietty siellä pohjalla on myös vettä.

Linja-autossa on tunnelmaa

Kaivan kuralla pilkutetusta käsilaukustani lipun ja loikkaan metrisen matkan pysäkiltä bussin loskakokkareiselle kumimatolle. Kolme pistettä, sanoo kuljettajan tylsistynyt ilme. Jäljessäni tuleva rouvahenkilö kahden kauppakassin kanssa saa häneltä noin kahdeksan pistettä, hymystä päätellen. Pisteitä lisäävät penkkien alle kierivät mandariinit ja vinoon tipahtavat silmälasit sekä polvistunut asento. Väistäen jaloissani värähtelevää sianpääsylttyä näytän matkakorttia lukijalle.

Bussissa on kuusitoista matkustajaa. Kaikki istuvat. Lisäksi päivän uurastuksesta väsyneinä penkeillä lepuuttelevat kuusi reppua, neljä käsilaukkua, sateenvarjo, kaksi muovikassia ja nahkakäsinepari. Bussin takapenkiltä löydän oman paikkani. Katselen, kun haisevalta näyttävä miespuolinen henkilö, jonka pakarat paljastavien farkkujen takaosassa on leveä ruskea raita, istahtaa käsineparin päälle. Hienohko naisihminen, joka on matkustanut käsineparin vierustoverina, katsahtaa terävästi käytävälle päin, mutta kääntää sitten koko olemuksensa ikkunaa kohti. Eiväthän ne toki hänen käsineensä olleet. Voi hyvänen aika ! Ei sentään, nehän ovat sitä paitsi ihan pilalla, olivat sitten kenen tahansa. Bussi lähtee liikkeelle. Ja pysähtyy saman tien valoihin.

Vanha kumara mummo pyörii kätensä varassa kolme kertaa tangon ympäri ja liukuu sitten alas kuskin takana olevaa seinää pitkin näkövammaisten paikalle. Valitettavasti vain mummo itse tarvitsisi paremmat lasit. Istahtaa koiran paikalle. Eikä muista laskea istuinta ensin alas. Puff ! Sinne katoaa mummo ! Vasemman puolen katsojien nenät osoittavat vielä hetken eteenpäin. Päät kääntyvät ikkunoita kohti, kun mummon pää ilmestyy näkyviin.

Oikean puolen katsojat kääntävät päitään bussin vieressä juoksevien, kättään heiluttavien surkimusten alennustilaa katsellen. Tuossakin äiti vauvan vaunuja työntäen ja toinen lapsi ilmassa lentäen aukoo suutaan. Eikö se tajua, ettei tänne mitään kuulu. Jopa vasemman puolen matkustajat kääntävät päitään, kun tuo hirveän aggressiivisen näköinen perheenäiti kolkuttelee keskiovea. Kun äiti näyttää katselijoille keskisormeaan, kymmenen niskaa naksahtaa, kun niitä kannattelevat päät kääntyvät hetkeksi lukemaan Pysähtyy-Stannar kylttiä. Sitä on äärettömän vaikea lukea valon ollessa sammunut, mutta taitavimmat saavat jo noin kolmen minuutin tuijottamisella tekstin näkyviin.

Kolmenkymmenenkuuden kaistanvaihdoksen jälkeen saavutaan seuraavalle pysäkille. Lihava mies asettuu seisomaan keskioven vastaiseen välikköön. Räkänokkainen ipana istuu yksin ikkunan vieressä ja potkii edessä olevan istuimen selkämystä. Ipanan äiti, jonka ipana on määrännyt istumaan toiselle puolelle käytävää, katsoo tiukkana ulos ikkunasta. Yhtäkkiä tasainen potkurytmi keskeytyy ja ipana jää tuijottamaan ikkunan vieressä seisovaa kookasta miestä ja tämän yläpuolella olevaa invalidikylttiä.

-Äiti.

-

-Äitiiii !

-No ?

-Onks toi paikka isopyllysille, jotka ei mahdu istumaan näihin tuoleihin ?

-

-Äiti hei, onks toi paikka sellasille isopyllysille jotka ei..

-Ei ole, se on invalidipaikka.

-Onks invalideilla isot pyllyt ?

-Ei o-

Bussi kallistuu vasemmanpuoleisten pyöriensä varaan sadankahdeksankymmenen kilometrin tuntivauhdissa. Kuski vetäisee kypäränsä ruskean silmikon alas. Koirapaikan mummo katoaa jälleen. Kyselevä ipana sinkoutuu käytävän poikki suu auki jääneen äitinsä kainaloon ja jää siihen toppasaappaat ilmaa vispaten. Nahkakäsineet paljastuvat haisevan miehen takamuksen alta, kun tämä lötkönä liimautuu hienon naisen kylkeen kiinni. Miehen nenä kaivautuu rouvan uhkeaan poveen. Oikealla puolella matkustaneista käytävälle tipahtaa kolme reppua, sateenvarjo ja löysäpöksyinen nuori mies, yhä kännykkäänsä puhuen.

-V…u mää sanosin niille et paras vaa et ne kustantaa munt sinne Nykkiin vaihto-oppilaaks tai saattaa käyrä niin et joillain on kotona koht v…un hankala ongelmanuari tieräks tyyliin bailui ja irtoseksii- Puhe hiljenee äkisti pojan ängetessä pystyyn ja kohdatessa bussilastillisen tiukkoja katseita. Nopeus tipahtaa tipahtamistaan ja kuljettajan tuima kurttuotsa on ilmestynyt taustapeiliin. Bussi pysäyttää urheilukentän kohdalla. Ovet suhahtavat auki. Vallitsee syvä hiljaisuus.

Poika ottaa tunnustelevan askeleen kohti takaovea vilkuillen anovan näköisenä jokaiseen ohi mennessään. Kun hän vihdoin poistuu räntäisen liejun peittämälle pientareelle, kuuluu uusi suhahdus ja bussi alkaa jälleen liikkua. Keski-ikäinen pariskunta alkaa taputtaa. Me muutkin olemme iloisia ja loppumatka sujuu pienen hymyn vireen siivittämänä. Takaikkunasta katson turkulaisen rämmintää. Kyllä se seuraavalla vuorolla kyytiin pääsee. Ja perillekin. Jos pitää suunsa kiinni.

___________________________________________________________
Pakinaperjantai 55. aihe on matka ja koska tällä viikolla on näköjään tullut kaiveltua vanhoja tekstejä, laitan nyt tähänkin erään matkakuvauksen. Huom! itse olen alunperin turkulainen.

Viiden minuutin mies

miten suurenmoista onkaan
kun nainen katselee alastonta vartaloasi rakastelun jälkeen
hän sytyttää savukkeen sulkee silmänsä
ja sanoo hunajaäänellään kuinka ihana olitkaan
ja sinä jumaloit hänen ylimaallista kauneuttaan

et huomaa
leikkausarpia
roikkuvaa nahkaa
kuinka ehtisitkään huomata
olet vain
viiden
minuutin
mies

yksi niistä
jotka asuvat naisen pään sisällä


------------------------------------------------------
Runotorstain 69. haaste on pätkä Kurt Vonnegutin kirjoittamasta aikakäsityksestä. Koska aihe on niin sopiva vanhankin materiaalin käyttöön, osallistun vanhalla runollani, joka tuli heti aiheesta mieleen.

Aika

Valokuvatorstain 69. aihe on pätkä Kurt Vonnegutia, joka kirjoittaa aikakäsityksestä juuri niin ihanasti ja osuvasti kuin vain hän osaa. Haluan osallistua vanhalla kuvalla, mutta kellot ovat tuossa matkalaukun päällä yhä edelleen, joten olisin voinut yhtä hyvin ottaa kuvan tänäänkin. Siinäpä omaa käsitystä ajasta ;-) Kaikki kolme kelloa on aikoinaan hankittu töistä myöhästymisen estämiseksi, kaikki ovat nykyään seisahtuneet, mikä mihinkin aikaan.

Kumman kaa?

Bambin ja Anuradhan blogeista löytyi. Kumman kaa -meemi, eli ruksaa parivaljakosta mieleisesi!

{x} Brad Pitt
{ } Tom Cruise

{x } Jone Nikula
{ } Jouni Hynynen

{ } Anthony Hopkins
{x } Jack Nicholson

{ } Matti Vanhanen
{ } Tony Blair
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{x } Jörn Donner
{ } Jouko Turkka

{ } Ray Liotta
{x } Joaquin Phoenix

{ } Sakari Kuosmanen
{ } Hector
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{ } Keanu Reeves
{x } Johnny Depp

{x } Ewan McGregor
{ } Ben Affleck

{ } Jon Bon Jovi
{x } Bruce Springsteen

{ } Ville Valo
{x } Lauri Tähkä

{x } Jim Morrison
{ } Mick Jagger

{ } Mike Monroe
{x } Andy McCoy

{x } Bruce Willis
{ } George Clooney

{x } Jope Ruonansuu
{ } Mikko Kivinen

{ } Sauli Niinistö
{ } Ilkka Kanerva
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{ } Lauri Ylönen
{x } Jimi Pääkallo

{x } Ville Virtanen
{ } Jussi Lampi

{ } Orlando Bloom
{x } Jared Leto

{x } Tobey Maguire
{ } Leonardo DiCaprio

{ } Kari-Pekka Toivonen
{x } Antti Reini

{ } Santeri Kinnunen
{ } Samuli Edelmann
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{x } Patrick Swayze
{ } Kurt Russell

{ } Al Pacino
{ } Robert De Niro
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{ } Teemu Lehtilä
{x } Juha Veijonen

{ } Andy Garcia
{ } Alec Baldwin
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{ } Kevin Costner
{ } Richard Gere
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{ } John Malkovich
{x } Jeremy Irons

{ } Robert Redford
{ } Paul Newman
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{x } Liam Neeson
{ } Ralph Fiennes

{ } Hugh Jackman
{x } Jude Law

{x } Matt Damon
{ } Peter Krause

{ } Jukka Puotila
{ } Pirkka-Pekka Petelius
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{ } David Hasselhoff
{ } Matti Nykänen
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

{ } Mikko Leppilampi
{x } Peter Franzen

{ } Pierce Brosnan
{ } Daniel Craig
ylläolevista ei kumpaa-kaa, ei vaan voi, sori.

Okka, nyt mä mokasin, mut kun ei voi vaan ruksata jotain tollasii......

Älä katso

Unia en ole pitkään aikaan kirjannut, ne ovat olleet kaoottista trippailua omituistakin omituisimmissa paikoissa ja tapahtumissa. Nyt kerron tässä uudistutetussa blogissa joskus unistani, mutta kaikkia en todellakaan aio kirjoittaa edes itselleni ylös, ne ovat liian kamalia jopa itselleni. Mutta hiukan miedompia voin kertoakin. Viime yön uni oli tällainen, yksi niistä miedommista unista siis, pakottava tarve oli tehdä myös kuva siitä unesta, se kun haunttaa mua nyt niin kovasti, se tarkoittaa jotain, tiedän sen: *edit 21.11.07 20:07*

Kävelin kaupunkia kohti, satoi vettä ja Lapsiminä käveli edelläni. Katsoin kävellessäni ojaa, ihan kuin etsien sielt jotain. Sitten näin kissan tassut hautautuneena syyslehtiin. Lapsiminä pysähtyi, kääntyi ja tuli luokseni sanoen -Älä katso, sulle tulee vaan paha mieli. Siinä oli kissani tassut, loppu ruumis oli jossain. Kohta oli kissojen ylityspaikka, näin kauempaa hitaasti paikalle hiipiviä vieraita kissoja, kaikki haistelivat kissani tassuja. Sitten tajusin, että paikassa oli suuret oranssit liikennevaroituskuutiot ja itseheijastavaa varoitusteippiä, silti eräs auto aikoi ajaa suoraan paikalla olevien kissojen päälle. Nousin kyykystä ja aloin vihaisena heiluttaa kuskille, ettei tästä saa ajaa. Ajattelin hetken, että ajakoon vaikka minun päälleni.

After Crazy Dreams

Hullujen Unien Jälkeen.

omakuva itsestäni tänä aamuna, käsittely Gimp ja PhotoFiltre
selfportrait from this morning, edited in Gimp and PhotoFiltre

Uusia realityohjelmia ja muuta pöhlää

Päässäni pyörii kaiken aikaa. No nyt siellä on alkanut kummitella muutama uusi realityohjelman nimi, joten pakon edessä puran ne nyt tähän, jospa lakkaisivat tuolla aivokopassa surisemasta.

1. Maaäidille morsian
2. Sinkku-Jussille sulhanen
3. Salatut eläimet
4. Perse on pahin
5. Leijonankita eli kenet tänään syötäisiin?

Noihin kahteen ekaan ei tarvitse edes selitystä. Numero kolmessa tehdään tv-rynnäköitä kaupunkeihin ja maalle ja paljastetaan salattuina pidettyjä lemmikkejä. Numero nelonen on pyllyjen pienennyskilpailu ihmisille, joille se on ongelmapaikka vartalossa. Vitonen on jo olemassa, siinä syödään taviksia julmalla, rahan suomalla ilkeydellä ja pyörityksellä.

The Cockpit

Ohjaamo.

A photo of my remote controls, an empty wineglass and a candle edited in PhotoFiltre.
Valokuva kaukosäätimistäni, tyhjästä viinilasista ja kynttilästä editoitu PhotoFiltre:llä.

Twisted Staircase

Vinot rappuset. Valokuvasta Gimp:llä editoitu.
From a photo of my staircase, edited wih Gimp.

Green Fruit

Vihreitä hedelmiä.
Valokuva mandariineista, käsitelty PhotoFiltrellä ja animoitu Sqirlzilla
A photo of mandarines, edited in PhotoFiltre and animated in Sqirlz

YAWN

Toinen todellisuus

The other reality.

Tie pystyssä

Taideterapiaa

Johan oli tänään taas niin alakuloinen meininki. Mitkään telkkariohjelmatkaan ei saaneet mieltä nousemaan ja se on jo vakava merkki. Suurta iloa toi sairaanhoitajien hyväksymä nelivuotinen tuloratkaisu, hyvä Tehy! Onneksi olkoon. On tässä tullut mietittyä, miksi siellä täällä naisvaltaisen alan ammattiyhdistysvoimanaisia kutsutaan tehyn akoiksi ja sun muuta. Paperi- ja metallialan vastaavat lienevät aina sitten kovia äijiä. Ihan sama, kova oli homma ja otsani maahan kupsahtaa siitä kunnioituksesta, jota koen noita naisia kohtaan, jotka pitivät päänsä ja uskalsivat. HURAA!

Tänään on tehnyt mieli heitellä tavaroita seinään ja mennä peiton alle pilleriunille. Jotenkin olen kuitenkin saanut itseni liikkumaan ja vein jopa roskat kauppamatkalla. Kelasin, että paha olo pahenee ja kohta taas on piipaa alaovella. Sitten muistin ystäväni Stipin sivuilla nähneeni ovelan PhotoFiltre-jutskan ja lähdin tutustumaan aiheeseen. Nyt olen tuntitolkulla tässä taiteillut, lähinnä koklannut kaikkea kivaa. Siinä sitä on ollut terapiaa kerrakseen. Nälkäkin palasi tässä väkerrellessä, täytyy kohta mennä laittamaan pannu tulelle. Olkaa hyvä PhotoFiltre-taidetta.

Ilman tätä tietokonetta ja kuviani........kiitos niistä.

Umpitönkkönä

Tulipahan sitten syötyä itsensä umpitönköksi. Pahus, että laittoivatkin karjalanpaistin tarjoukseen lähimarketissa. Siihen lisäksi pottumuusia. Puhh. Rauhallista on ollut tänään, mikä on hyvä asia. Tuossa töllötintä tihrustelen ja odotan, että vartaloon tulee tilaa suklaapatukalle. Tämä on varsinaisen henkevä posti, niin olen minäkin. Hihi.

Sunnuntain ilostukseksi haluan laittaa tähän YouTubesta löytämäni videon, jossa on puhuvia kissoja, jotka ihan vievät sydämen.

Pikkujouluista tunnelmaa

iloisen punaiset koffilaatikot
kirmaavat kassojen hihnoilla
hartaasti laulaa mies keskusradiossa
maanantaiaamuna krapula ja vapina

Hemmo-TV

Jami löysi uuden lemppariohjelman putkelta, kun tutkin hämähäkki-gifejä netissä. Laitan tuohon ylös sen hemmonkin juoksemaan. Voi toista. Musiikki on Addams Familysta.

Kamerahäirintää

Jamille on erityisen tärkeää nukkumaanmenon kaikki rituaalit. Hänellä on siinä omani vieressä oma tyyny, jota tallotaan. J. surisee kuin traktori ja välillä aina tekee kierroksen ympärilläni, tullakseen takaisin tyynyn päälle. Rapsuttaa saa, pliis, ja paljon. Parasta on kun rapsutan korvista, ne aina kutiavat. Toinen lempipaikka on leuan alta. Ja tietenkin silitetään eikä pidä unohtaa iltapuhumista. Siihen minulla on oma äänenpainoni, sellainen lempeä. Joskus Jami pujahtaa operaation aluksi peiton alle lunksuttelemaan silmiään, mutta siellä hän ei yleensä viihdy kauan. Kun on riittävästi kertoiltu kivoja, alkaa raivokas tyynyn tallonta. Harras ilme kasvoillaan Mr. J. rei'ittää tyynyään kunnes lopulta asettautuu mukavaan asentoon, kerälle tyynyn päälle. Minä sammutan yleensä seinäkatkaisijasta lukuvalon ennen tallomisen alkua. Nyt parina iltana, Jami on itse sammuttanut valon. Se ottaa katkaisijan suuhunsa ja puraisee - naps - valot sammuvat.

Siksi otin toiveikkaana eilen kameran yöpöydälle, jospa saisin tuon lampun sammutuksen videolle. Mutta voih, Jamin nukkumaan meno oli mennä pilalle, vaikka kuinka pidin kameraa syrjässä. Otin kuitenkin pienen pätkän hämmentynyttä kissaa muistikortille. Tuon otoksen jälkeen aloitimme nukkumaanmenopuuhat alusta. Lopuksi kuului vain kuorokuorsausta vierekkäisiltä tyynyiltä.

Mahdollisuudet odottavat

Possibilities are waiting.

Tuusulantie, Helsinki (kuvattu Ogelin sillalta - from Ogeli bridge)

Täällä on reippailtu

Minäpä se tuossa aamukahvin kanssa ensin puuhastelin eilisen ja tämän päivän taidehaasteiden kanssa. Oli niin paljon ihanaa luettavaa ja katsottavaa ja itsekin sinne pullautin taidetta koteihin. Tuo pakinan aihe, ilopilleri, oli minun tämän päivän asianikin. Kävelin naapurikaupunginosaan, SIIS TODELLA, ja vein reseptin uusittavaksi. Siinä matkalla napsin muutaman valokuvan, aurinko paistoi kauniisti ja lumi oli osittain sulamassa. Pakolliselta ruusunmarjakuvalta ei näköjään voi välttyä, ne nyt vaan on niin kauniita.

Jami-uutinen on iloinen, hiekassa kökötti jo kolmas kunnon paakku, joten voimme antaa asian palautua ennalleen ilman superkyttäystä, hermostuttaahan sellainen jo kumpaakin. Siitä kävelystä vielä piti sanoa, että bussilla tulin takaisin, teki kyllä mieli kävellä takaisinkin, mutta joku hiersi. Ruokakaupassa katselin ihania hedelmiä. Tiedättekö niitä erivärisiä, usein pyöreitä kodin koriste-esineitä, jotka kyllä täytyy aika ajoin vaihtaa, koska ne alkavat jossain vaiheessa haista ikäviltä. Tein niistä tähän iloisen kollaasin silmien piristykseksi. Okka, myönnetään, olen minä niitä joskus syönytkin, älkää levittäkö sanaa, maine menee ;-D


Ai niin tänään taas tuli hoidettua yksi asia pois roikkumasta, lähetin eemelin työttömyyskassalle, turhaa siellä on työttömyyseläkeläisen roikkua. Ja sellaisen (vähän nätimmin sanottuna tietty) vastauksen sainkin sieltä tänään. Joten eropyyntö on lähetetty. Nyt on enää veroasia ensi vuodelle hoitamatta, asumistuki ja velkajutut roikkuu odottelemassa, mutta on polkaistu käyntiin.

Ilopilleri

Pakinaperjantai 16.11.2007 : Ilopilleri

-Tuu nyt mukaan, sä oot bileissä aina sellainen ilopilleri, kaikilla on hauskaa. Tuota olen kuullut usein elämäni aikana. Hulluttelin ja nauratin sakkia keksimällä jos mitä koiruuksia ja vitsejä. Mitä enemmän olut virtasi, sitä paremmaksi muutuin. Jo aikoihin ennen karaokea lauloin pöydän päällä haarukka mikrofonina Janis Joplinia. Henkilökunta tosin usein nappasi mikin ja katkaisi virran laululaitteesta tarjoilemalla lisää ohrapirtelöä. Loppuillasta usein nauratin ihmisiä kertoilemalla kommelluksistani. Hihitystä riitti työpaikalla yleensä kuukausiksi, kun lopulta yömyöhään löysin sen ainoan oikean miehen. Hän kun sattui olemaan esim. firman hitlerimäinen henkilöstöpäällikkö tai henkilöstöpäällikön kesäapulaiseksi palkattu poika.

Vuodet kuluivat ainaisessa hauskuutuksessa. Työyhteisömme oli kaiken kaikkiaan hyvin iloinen poppoo. Oli källiä jos minkälaista. Liimattiin puhelimen luureja kiinni, piilotettiin toimistotuoleja ja kerrottiin toisesta työkaverista uskomattomia paljastuksia joillekin toisille. Täysin luottamuksellisesti tietysti. Ja ilman totuuden pisaraakaan. Sitten seurailtiin nurkan takana höristellen ihmettelemässä, miten sana lähti liikkeelle ja miltä uhrin käytös näytti. Voi niitä hauskoja aikoja. Hauskaa oli myös esimiehen edessä leikkiä pokerinaamaa ja kieltää täysin osallistuminen moiseen hirveyteen.

Eräänä päivänä heräsin. Minulle ei oltu pitkään aikaan tultu kertomaan mitään toisista kollegoista. Hälytyskellot alkoivat soida ja jo kohta aloinkin panna merkille nurkkien takana väijyvät hahmot ja puheen vaimentumisen aina, kun astuin paikalle. Minua ei enää kutsuttu lounastunnilla kävelylle, eikä vitseilleni enää naurettu. Lopulta alkoi ahdistaa ja aloin kuulla selviä sanoja ja lauseita, joissa nimeni mainittiin ikävällä tavalla. Voimani eivät kestäneet ja yhtenä aamuna syöksyin työpaikalta lääkäriin.

Nyt napsin ilopillereitä ja olen taas se sama iloinen ihminen, joka olin ennenkin. Minut halutaan aina mukaan kaikkiin juttuihin ja hassut pilat kohdistetaan jälleen vähemmän mukaviin ihmisiin. Niihin, jotka eivät napsi ilopillereitä.

Anki 1945-2007

Laulaja Anki Lindqvist on tänään siirtynyt laulamaan taivaan kuoroon. Hän oli kuollessaan 62-vuotias. Monia hänen ja hänen ja Cumuluksen yhdessä laulamiaan lauluja on tullut itse laulettua ja ihailtua. Muistan kun oppikoulussa Merja ja Outi lauloivat Marianne Faithfulin This Little Birdiä, eli Ankin suomeksi levyttämää Pieni lintu-laulua. Ihailin siinä niitä jazzahtavia venytyksiä. Mariannen laulaman version voit katsoa ja kuunnella täällä. Ankin laulama Aikainen lintu on myös aina kuulunut omiin suosikkeihini. Se laulu, jossa sanat ovat jo itseltäkin osin kadonneet, mutta jotain tällaista siinä oli ja koska en omista levyä, en tiedä kuka sen on sanoittanut ja onko se suomalainen sävellys vai ei. Joka tapauksessa muistelen tänään Ankia ja hänen laulujaan.

"On linnut lentäneet tarhastain
ja ruusut hehkunsa suoneet
vain hetken kulki hän rinnallain
nyt toiset on huuliltaan juoneet
ovat maistaneet maljastain."

Keskeneräinen

Valokuvatorstain haaste 15.11.2007: Keskeneräinen

Tässä kaikki muistiinpanoni elämäni varrelta viime vuonna, kun kirjoitin pahoja vanhoja asioita pois roikkumasta turhana painona. Teoksen alkulause:

Eräänä päivänä huomasin kadottaneeni sen, joka joskus olin minä. Olin vain enää tärkeän, tyhjäksi imeneen työnsä tehnyt työntekijä ja kaikkensa antanut äiti, potilas lopun elämääni, nimi virastojen hylkypäätöksissä, väsynyt ja tyhjä kuori, joka käveli kaupan ja kodin väliä. Postiluukun kolahdusta odottava ja pelkäävä yhteiskunnan shakkinappula. Muistin parhaina aamuina sirpaleita rohkeudestani, haaveistani ja sisälläni pursuavasta voimasta. Mietin kuinka voisinkaan vastata mihinkään haasteeseen, jollen alkaisi etsiä vihdoinkin itseäni. Miettiä miksi tunnen itseni niin hylätyksi ja heikoksi, miksi teen kaikkea sellaista, joka tuntuu vain rankaisevan itseäni. Miksi annan ilon hetkien karata ikään kuin en ansaitsisi niitä. Lainaukset ovat päiväkirjoistani, muista kirjoituksistani, itse tekemiäni lauluja sekä muistoja.

Tämä on retki minuuden aikakirjoihin.

Matkalla

vapisevin jaloin hän astelee
tukee kulkuaan ryteikössä
löytämällään kepillä
tarkkaan asettaen jalkansa
edellään astuneen jälkiin
vuosia hän on seurannut niitä
vuosia tehnyt matkaa läpi suuren metsän

jäljet loppuvat

suurten puiden katveessa
hän suoristaa selkänsä
hänen matkansa on alkamassa

----------------------------------------
Runotorstain haaste 15.11.2007: Keskeneräinen

Winter Maid

Talvineito.

Violet Sky

Syksy kohtaa talven 2

Autumn meets Winter.

Syksy kohtaa talven 1

Autumn meets Winter.

Hyvältä näyttää

Oli oikein kunnon paakku laatikossa, kun tulin posket punaisina metsäkävelyltä. Sain muutamia ihania kuvia, ennenkuin patterit, kaikki neljä, tekivät lakon. En ollut tajunnut ladata niitä täyteen ennen lähtöä. On vielä niin paljon opittavaa uuden kamera kanssa. Mutta siis tosiaan, kissa- ja emäntähännänvetoleikki taitaa nyt olla taittunut. Teoriani lirulakosta saattoi siis hyvinkin pitää paikkansa. Muistelin tuossa elämäni kissoja ja sieltä nousi mieleeni mm. Väärä Ruoka kamppailut. Minä pistän Väärää Ruokaa kaksi kertaa päivässä. Kaksi kertaa päivässä minä krapsutan Väärän Ruuan koskemattomana roskiin. Ja viikko tätä on vasta starttilaukaus. Kissan luonne ja äly toimivat tässä suhteessa terävänlaisesti. Vaan nyt pidän kyllä minä pääni.

Hoidossa

Hiekkalootassa oli tänä aamuna pari lirua, parempi kuin eilen ja parempi kuin ei mitään. Jossain pääni sisuksissa koen tämän ennemminkin kissan ja minun henkiseksi taistoksi. Jamilla on raksuneuvottelut emäntäpuolen kanssa ja vauhdittaakseen neuvottelutuloksen syntymistä, eli enemmän raksuja päivässä, on hän päättänyt mennä pissilakkoon. Luuloni voi olla tuulesta temmattu, väliä on vain sillä mikä on lopputulos.

Tänään soitin sitten vihdoin velkaneuvontaan. Aiemmin en ole pystynyt, koska olen ollut "ventalla", eli minulla ei olisi ollut mitään tsäänsiä päästä järjestelyyn. Helmikuun alussa on sitten aika. Minulla onkin jo melkein valmis paketti omista asiakirjoista, jokainen juttu on omassa muovitaskussaan kaikkine asteineen. Tammikuussa soittelen sitten sinne ja varmistelen, että homma on käynnistynyt, samalla kerron asumistukijutskista. En tosissani pystynyt käsittämään, että tämä päivä vielä koittaisi, että saisin varata ajan ja alkaa yrittää edes velkajärjestelyä. Tuossa jo mielessäni hihkuin, etten olisi edes kuuskymppinen, kun jo olisin vapaa tästäkin. Tajuttoman kiva ajatus. Peukut pystyyn nyt vaan.

Muutama päivä sitten posti toi minulle eläkekortin. Ei kun alennuksia bongaamaan ;-D Junamatkoista ainaskin saa 50% alennusta, bussimatkoista 30%. Nyt on vain kohta hankittava henkilökortti poliisilta, passi alkaa olla jo kohta vanhentunut.

Tihi-Tihi

No tulipa eilen illalla tehtyä taidetta oikein pläjäys. Jami juoksi heittämäni hiiren perään tapansa mukaan päistikkaa näkemättä muuta kuin sen hiiren. Lasimaljakko kaatui ja jäi hillumaan kyljelleen. Ei kun videoimaan, tänään lisäsin siihen sopivaa musiikkia. Mikä mua oikein vaivaa? Tihi-Tihi, tihisee hän. Aamulla heräsin kännykkäkellon soittoon, laitoin Jamskulle muonaa ja painuin takaisin pehkuihin. Levon tarve on pohjaton näköjään, heräsin vasta kolmelta iltapäivällä. Sou wat? Nyt olen istuskellut tässä tietsikalla ja tidanpa lähteä luistelemaan lähikauppaan ruokaostoksille. Eilen söin loput savulohesta, joka oli namia, pistin ruispalan päälle kevytmajoneesia ja siihen lohta. Törkeetä mässytystä. Tänään tekee mieli kanaa uunissa, joten sitähän on lähdettävä noutamaan.

Jami piti pari päivää minua tosi pinteessä, sen takia kai olenkin niin uupunut. Kolme päivää sitten lakkasi pissiminen, tai no sellainen teelusikallinen tuli. Minä täällä sitten en osannut olla lainkaan, hirveä hätä nousi kurkkuun. Kuuntelin vain, että meneekö hän juomaan, meneekö hän hiekkalaatikolle. Ja kun ei sitä lirua kuulunut, aloin ylenpalttiseen juoksutuspuuhaan. Tuli siinä sitten heiteltyä hiirtä sen tuhat kertaa. No en minä mihinkään telkkarijuttuihin olisi voinut keskittyäkään, ei sillä. Seuraavana päivänä oli tullut pikkaisen isompi paakku, sellainen puoltoista ruokalusikallista. Koska Mr J. on sellaisella elämänpituisella erikoisdieetillä, joka sekä ylläpitää virtsan oikeaa happamuutta, että myös sulattaa mahdollisesti syntyviä kiteitä, annoin pari kertaa tupla-annoksen toisena päivänä. Ja sitä iloa eilen, kun veskistä löytyi kunnon lirupaakut. No tänään taas näköjään odotellaan, äsken katsoin ja eilisen jälkeen oli taas vain pikkuliru. Jami tuossa juuri haki hiiren ja meno on hurjaa, nahkahuonekalut saavat kyytiä. Toivottavasti kaikki päättyy hyvin. Sen ainakin päätin jo kolme päivää sitten, että yhtään dieetistä poikkeavia makupaloja en anna nyt, en lipaisuakaan. Ei riskiä turhaan.

Maljakko tuli hulluksi

Vai tulinko minä itse hulluksi, kun tahdoin tehdä siitä videon?
The vase went mad, or was it me gone mad, wanting to make a video of the vase.



MuutaKIN videotaidettani / My other videoart

Tonttujuttuja

Pientä joulun odotusta ilmassa, mikä on sinun tonttunimesi?

Minä olen Omppu Kanelikorva.

.

Busy Bus

I absolutely love this newspaper advertisement taped to cover a bus. Today, at last, I had the chance to get a close enough photo.

Marks of movement

There a lot of pavement stones in Helsinki. Today their colours popped our from the melting snow.

Streetcar passing

The streetcars, or trams, are so quickly moving, that mostly you see them running away. Far behind, on the hill is the Helsinki, Kallio Church

Hakaniemi Today

It was snowing lightly and the white was blueish in the late afternoon.