15.11.07

Keskeneräinen


Valokuvatorstain haaste 15.11.2007: Keskeneräinen

Tässä kaikki muistiinpanoni elämäni varrelta viime vuonna, kun kirjoitin pahoja vanhoja asioita pois roikkumasta turhana painona. Teoksen alkulause:

Eräänä päivänä huomasin kadottaneeni sen, joka joskus olin minä. Olin vain enää tärkeän, tyhjäksi imeneen työnsä tehnyt työntekijä ja kaikkensa antanut äiti, potilas lopun elämääni, nimi virastojen hylkypäätöksissä, väsynyt ja tyhjä kuori, joka käveli kaupan ja kodin väliä. Postiluukun kolahdusta odottava ja pelkäävä yhteiskunnan shakkinappula. Muistin parhaina aamuina sirpaleita rohkeudestani, haaveistani ja sisälläni pursuavasta voimasta. Mietin kuinka voisinkaan vastata mihinkään haasteeseen, jollen alkaisi etsiä vihdoinkin itseäni. Miettiä miksi tunnen itseni niin hylätyksi ja heikoksi, miksi teen kaikkea sellaista, joka tuntuu vain rankaisevan itseäni. Miksi annan ilon hetkien karata ikään kuin en ansaitsisi niitä. Lainaukset ovat päiväkirjoistani, muista kirjoituksistani, itse tekemiäni lauluja sekä muistoja.

Tämä on retki minuuden aikakirjoihin.

12 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Elämän kirjoitus on aina kesken...

Anonyymi kirjoitti...

Toi on NIIN keskeneräinen...:oP

Kirjuri kirjoitti...

Jännää. Kirjoitat niin suoraan, verhoamatta asioita tarinoiksi, joilla on kenties onnellinen loppu. Onko se tehokkaampaa vai ei, sitä en osaa sanoa.

Katili kirjoitti...

Inkivääri, aina kesken, totta se on.
Anuradha, eiks ookin, taitaa vielä olla vähän nytkin.
Natalia, jotkut kirjoituksistani ovat tarinoita, jotkut jopa osin tai kokonaan totta. Joskus pidin tärkeänä opettavaista tai onnellista loppua, nyt olen vapaa siitä kaavasta.

Anonyymi kirjoitti...

Ihmisen koko elämä on itseasiassa koostunut keskeneräisistä asioista. Eikä ihminen ole koskaan valmis.

Katili kirjoitti...

Tuija: tuo on täydellisen totta, keskeneräisyys on kehityksen kasvualusta, ilman sitä emme kasvaisi.

SusuPetal kirjoitti...

Onneksi on olemassa keskeneräisyys, valmiina ei voisi kuin...kuolla?

Katili kirjoitti...

;-D Susupetal, kai se taitaisi olla niin, että 100% valmiina ei pystyisi enää täällä köpittelemään. Muutenkin on aina hauskinta tavoitella jotain, kuin varsinaisesti saada se.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa, että jaksat tehdä elämäsi tarinaa. Itse en koskaan ole oikein osannut kirjoittaa (paitsi nyt blogia, joka sekin on oikeastaan enemmän kuvia...)

Katili kirjoitti...

Käpsä: kyllä kuvat ovat tarinaa siinä kuin kirjoitettukin, itselleni kuvat ovat tosi tärkeitä kertojia.

Obeesia kirjoitti...

Pari vuotta sitten poltin melkein kaikki vihkoni.

Enkä kadu. Niiden lukeminen tuotti tuskaa. Välillä kiusasin itseäni lukemalla kaikki läpi.

Sitten eräänä päivänä ei enää sattunutkaan. Totesin, että nyt on aika tuhota ne.

Katili kirjoitti...

Kellukka, oli varmaan sitten oikea päätös, yleensä niin tehdäänkin. Minä vain olen raahannut juuri nämä vihkot ja riipustukset elämäni läpi ja aion ne vieläkin säilyttää. Kirjoitin niistä vain pahan pois viime vuonna. Nyt ne ovat vain nuoren Katilin riipustuksia. Vähän voin jo naureskellakin.