Hilkka: voisi ollakin, uskaltaisikohan sitä katsoa tuosta ikkunasta sisään? Oh-show-tah hoi-ne-ne: Iik, sittenhän siinä voi käydä huonosti ;-D Inkivääri: Ihana näkökanta, kotiin.
Tota noin...mä en ymmärtäny tosta kirjotuksesta hälkäsen pöläystä, kun mulle ei oo vielä opetettu mitään vieraita kieliä, mutta sen verran ymmärsin kuvasta, että se polku niinku päättyis tommoseen mettän keskellä olevaan taloon, josta näkyy vaan yks ikkuna :o Hui hitsi, onks toi kummitustalo :o
Mekään ei ymmärretty mitään :o Oli varmaan kirjaimet menny väärään järjestykseen ;) Mutta aika pelottavan tuntunen pelkästään jo toi ikkuna, että tuskin uskallettais mennä ton talon nurkkia nuuskimaan...
Topi-koira sekä Poju ja Tiikeri: Kiitos kommenteista, eihän siinä nyt mitään sen kummempaa sanottu, kuin että tie metsän läpi johtaa ikkunaan, mutta se ei ehkä olekaan tien loppu, ikkunan takana saattaa olla uusi tie. Ei se ole kummitustalo ;-D
Rita: Ikkunoissa onkin jotain sielukasta, itse rakastan puita myös.
Hei SusannaHipsukka, koti on ihana paikka tulla metsän läpi, valo, lämpö ja turvallisuus.
Voihan tuon polun lopun noinkin ajatella :) Mieluummin itse kyllä ajattelen sen johtavan kauniiseen paikkaa ulkona ja selkäni takana on se koti ja turva josta lähdin metsäiselle seikkailulle.
17 kommenttia:
Tuosta ikkunasta olisi mukavaa katsella ulos.
Hannun ja Kertun talo polun päässä.
Kaikki tiet johtavat.........kotiin?
Hilkka: voisi ollakin, uskaltaisikohan sitä katsoa tuosta ikkunasta sisään?
Oh-show-tah hoi-ne-ne: Iik, sittenhän siinä voi käydä huonosti ;-D
Inkivääri: Ihana näkökanta, kotiin.
Kaksi maailmaa kohtaavat: ulko- ja sisämaa(ilma). Kaunis ja idyllinen kuva.
Elegia, kiitos, maailmat eivät ehkä olekaan niin kaukana toisistaan.
Hieno kuva ja ajatus.
Tota noin...mä en ymmärtäny tosta kirjotuksesta hälkäsen pöläystä, kun mulle ei oo vielä opetettu mitään vieraita kieliä, mutta sen verran ymmärsin kuvasta, että se polku niinku päättyis tommoseen mettän keskellä olevaan taloon, josta näkyy vaan yks ikkuna :o
Hui hitsi, onks toi kummitustalo :o
Mekään ei ymmärretty mitään :o Oli varmaan kirjaimet menny väärään järjestykseen ;)
Mutta aika pelottavan tuntunen pelkästään jo toi ikkuna, että tuskin uskallettais mennä ton talon nurkkia nuuskimaan...
Wow - pakko kommentoida kommentoijia, kun niiden joukossa on elämiäkin :) Tassuilla mahtaa olla vaikea osua näppäimiin. Wuf ja miau!
Ikkunat ovat aina miellyttäneet minua kuvissa.
kiitos vierailustasi miun kotisivuillani! siullakin on hyvä kuva...rauhaisa koti metsän keskellä!
Aino, kiitos, ajatus siinä kai olikin se tärkein.
Topi-koira sekä Poju ja Tiikeri: Kiitos kommenteista, eihän siinä nyt mitään sen kummempaa sanottu, kuin että tie metsän läpi johtaa ikkunaan, mutta se ei ehkä olekaan tien loppu, ikkunan takana saattaa olla uusi tie. Ei se ole kummitustalo ;-D
Rita: Ikkunoissa onkin jotain sielukasta, itse rakastan puita myös.
Hei SusannaHipsukka, koti on ihana paikka tulla metsän läpi, valo, lämpö ja turvallisuus.
Mä en haluis asua tuolla. Eihän tuolta nää edes ulos! :oP
Anuradha, en minäkään, se on nimittäin Auroran sairaalan eräs ikkuna ;-D
No niinpä tietysti! :o)
Kammoan sairaaloita...
Voihan tuon polun lopun noinkin ajatella :)
Mieluummin itse kyllä ajattelen sen johtavan kauniiseen paikkaa ulkona ja selkäni takana on se koti ja turva josta lähdin metsäiselle seikkailulle.
Nelmi, jänskää, että voimme ajatella eri tavoin, kumpikin on kuitenkin hyvä ajatus.
Lähetä kommentti