Unia en ole pitkään aikaan kirjannut, ne ovat olleet kaoottista trippailua omituistakin omituisimmissa paikoissa ja tapahtumissa. Nyt kerron tässä uudistutetussa blogissa joskus unistani, mutta kaikkia en todellakaan aio kirjoittaa edes itselleni ylös, ne ovat liian kamalia jopa itselleni. Mutta hiukan miedompia voin kertoakin. Viime yön uni oli tällainen, yksi niistä miedommista unista siis, pakottava tarve oli tehdä myös kuva siitä unesta, se kun haunttaa mua nyt niin kovasti, se tarkoittaa jotain, tiedän sen: *edit 21.11.07 20:07*
Kävelin kaupunkia kohti, satoi vettä ja Lapsiminä käveli edelläni. Katsoin kävellessäni ojaa, ihan kuin etsien sielt jotain. Sitten näin kissan tassut hautautuneena syyslehtiin. Lapsiminä pysähtyi, kääntyi ja tuli luokseni sanoen -Älä katso, sulle tulee vaan paha mieli. Siinä oli kissani tassut, loppu ruumis oli jossain. Kohta oli kissojen ylityspaikka, näin kauempaa hitaasti paikalle hiipiviä vieraita kissoja, kaikki haistelivat kissani tassuja. Sitten tajusin, että paikassa oli suuret oranssit liikennevaroituskuutiot ja itseheijastavaa varoitusteippiä, silti eräs auto aikoi ajaa suoraan paikalla olevien kissojen päälle. Nousin kyykystä ja aloin vihaisena heiluttaa kuskille, ettei tästä saa ajaa. Ajattelin hetken, että ajakoon vaikka minun päälleni.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Voi itku, sulla on varmaan ollut kammottava olo ton unen jälkeen, yäk. Toivottavasti ei tartte pitkään aikaan ajatella sun tollasta.......t. marski
Marski, joo oli, no ens yönä taas nähdään, tai paremminkin huomenna aamuyöstä, silloin ne unet yleensä tulee.
Meidän oma kissasankarimme! :oD
Hui, tuo kuva on jännä!
Anuradha, kissasankari....kiitti, kiva titteli.
Kuva on _puistattava_ - kuten myös tuo uni on varmaan sinulle ollut...
Itselleni tulee tuosta kuvasta mieleen lapsuuskotini ensimmäinen kissa, jolta joku oli katkonut etukäpälät :( - ja siis ihan kokonaan irtipoikki.
Kissa oli ollut kateissa pari päivää ja löytynyt sitten ystäväni pihalta ilman etutassuja. Paikalla kissan lopettamista suorittanut poliisikin oli ampunut ensin ohi, niin että luoti oli vain raapaissut kissaa ja tuottanut vain lisää kärsimystä :(
Itse olin tapahtuneen aikoihin mummilla yökylässä ja sain kuulla asiasta vasta kun tulin kotiin ja kyselin Killin perään. Tapaus oli minulle ihan hirveä ja oikeastaan toivon etten olisi koskaan kuullutkaan mitä oikeasti oli tapahtunut... Auton alle jääminenkin olisi ehkä ollut helpompi hyväksyä.
Käsittämätöntä on ihmisen julmuus :(
Bambi: Huh huh, jopas oli kauhea juttu, mistä näitä sairaita ihmisiä oikein tupsahtaa tänne maailmaan? Kyllä on varmaan jäänyt ikuisiksi ajoiksi mieleen, minusta olisi voinut lapselle kertoa siistimmän version. Itse olisin tullut ihan hulluksi tuollaisesta.
Lähetä kommentti