Valokuvatorstain 69. aihe on pätkä Kurt Vonnegutia, joka kirjoittaa aikakäsityksestä juuri niin ihanasti ja osuvasti kuin vain hän osaa. Haluan osallistua vanhalla kuvalla, mutta kellot ovat tuossa matkalaukun päällä yhä edelleen, joten olisin voinut yhtä hyvin ottaa kuvan tänäänkin. Siinäpä omaa käsitystä ajasta ;-) Kaikki kolme kelloa on aikoinaan hankittu töistä myöhästymisen estämiseksi, kaikki ovat nykyään seisahtuneet, mikä mihinkin aikaan.
11 kommenttia:
Miten niille kelloille käy kun laukku lähtee matkalle, pysyvätkö menossa mukana ;)
Paras kello on pysähtynyt kello.
Minulle ei sellaista kelloa ole keksittykään mikä estäisi töistä myöhästymisen..
Toivottavasti nämä täyttivät tehtävänsä paremmin!
:)
Enää ei siis ole kiire, eihän? Sopivasti ovat pysähtyneet! :o)
Aika monta aikarautaa.
Kutuharju: kai ne pysyy, jos vain laukku olisi menossa minnekään, se kun on sellainen höyrylaivakapsäkki, joka ei enää liiku.
Helinä:Eivät ne nuokaan paljoa auttaneet silloin aikoinaan, aina piti myöhästyä, edes vähäsen.
Anuradha: Ei, ei enää ole kiire, siitä olen onnellinen. Todellakin.
Elina: Aikarauta on kiva nimi kellolle, tuossa niitä on rannemalleja, kodista olen siivonnut jo hiukan poiskin seinämalleja.
Näyttää olevan aika paljon aikaa, kun on monta kelloa. Meillä niitä on kirjahyllyn päällinen myös täyteen ja seinilläkin vielä lisää. Vaan aika tuntuu loppuvan välillä silti kesken.:)
Tarjuska: Monta kelloa, paljon aikaa...ei ehkä taida olla niin. No nuo ovta pysähtyneet, että ei siinä mitään. Minullakin oli yhteen aikaan lisäksi seinillä 7 kelloa ja aina aika kortilla.
Hyvin hoksattu, aika on pysähtynyt!
Saturation: Seis aika, tahdon ulos! voisi olla viime vuosien mottoni, nyt elän rauhaa, kestää kauan ennen kuin tottuu rauhaan.
Heh, munkaan kelloni eivät estä yhtään mitään. Siks mulla ei olekaan kuin kännykässä kello :(.
Hmm... minen ehkä pidä kelloista. Koska ne näyttävät sen kuluvan ajan. Tai no hieno vanha taskunauris ois kyllä kiva.
Heli: Itsekin yritän päästä patterilla toimivista kelloista juuri eroon. Vaikka kyllä sellaiset vanhat koneistokellot viehättää, niitä sai vetää käyntiin ja niissä oli sellainen hienosäätö. Yksi mitä olen etsimässä on vedettävä vekkari, silloin jätän kännykkäherätyksen. Luulen.
Silti kellotaulu erilaisissa muodoissaan on puhutteleva näky, ei se ole vaan se pelkkä kello, vaan se ajatus ajasta.
Lähetä kommentti