Koiran kanssa puistossa

Lukijalle: Alkon lakko puhuttaa, ketä puhuttaa. Tämä virnehuulin kirjoitettu pakina kertoo erään mahdollisen, fiktiivisen näkökannan asiaan.

Oli harvinainen auringon lämmittämä marraskuinen lauantai. Tane päätti ystävänsä Jusan kanssa lähteä ulkoiluttamaan koiraa. Iloisesti rupatellen ja entisiä aikoja muistellen he ensin hakivat koiran marketin yhteydessä toimivasta kennelistä ja suuntasivat sitten lähellä olevaan pikku puistoon. Jusa oli ottanut marketin tuulikaapista Etuovi-lehtiä, niistä voisi löytyä vaikka uusi asuinsija. Lehdille löytyikin uusi sija, ne asettuivat Tanen ja Jusan pyllyjen alle, koska puistosta oli penkit jo viety talvisuojaan. Jusa silitteli hetken koiraa ja pian jo kaverukset päättivät kulauttaa kauniin päivän kunniaksi oluet. Koiran nimi oli Karjala ja rodultaan sen oli hieman sekarotuinen, muistutti mäyräkoiraa. Kaverukset naureskelivat, että jos koira saisi päähänsä yrittää livahtaa heiltä, he vain huutaisivat –Karjala takaisin!

Siinä istuskellessaan kaverien juttu siirtyi käsittelemään Alkon lakkoa. Äskettäinen lakko ei ollut pahoin tuntunut, liikkeitä oli ollut sen verran auki, että juomaa sai. Tosin paha juttu oli, että jonottaessa ehti pahasti selviämään.

–Siitä pitäisi laittaa korvausvaatimus niille myyjille, Jusa hekotti.

–Joo, kaksi Leijonaa promillesta tai ainaskin Leijona jonotustuntia kohti, Tane innostui. Edellisenä päivänä Jusa oli törmännyt Reijoon, joka oli kertonut nähneensä telkkarista Alkon myyjän, joka pihisi harmista, kun lakko oli mennyt reisille. Joulukuun lakosta tulisi sitten tehokkaampi, kyllähän Alkon myyjät nyt sentään yhtä vastuullista työtä tekivät kuin sairaanhoitajatkin.

–Perhana, joo, Jusa innostui, ajattele nyt jos siellä ylen aikaa tiputeltaisiin ja hajotettaisiin pulloja. Leijonakin voisi päästä loppumaan kesken päivän. Tane näytti tuumivaiselta ja sanoi sitten

–Pitäisiköhän meidän tukea tuota lakkoa, että saisivat parempaa palkkaa? Jusa oli hiljaa ja hörppäsi sitten kaljaa.

–Vähän pahahan tuo on, kun on nämä lähikaupat ja tuota keppanaa hyllyt notkollaan. Siinä ei oikein Alkon lakko taida olla aukoton. Tane puisteli päätään niin, että päässä ollut urheilupipo kierähti kierroksen ja olympiarenkaat jäivät takaraivon puolelle. Kumpikin keskittyi hetkeksi aikaa juomiseen.

-Olisihan se ollut silloin hoitsujen lakonkin aikaan paha juttu, jos tossa meidän marketissa olisi annettu rokotuksia ja kärrätty sinne käytäville tai vaikka hyllyille potilaita ja nämä kaupan tytöt olisivat siinä ohessa vaihtaneet tippaa. Ja soitelleet kännyköillä tohtoreille, jos raatoja olisi meinannut alkaa tulemaan. Tane otti pullon pohjat ja röyhtäisi. Tane taputti Karjalaa ja totesi, että oli aika tyhjäksi mennyt koira, oli kohta aika hakea uusi koira.

-Se vasta olisi ollut paha, kyllä niiden kaupan likkojen pitää saada rauha tehdä omaa työtään, äkkiäkös ne loppuisivat tyystin kaljat hyllyistä, jos tuollaista tapahtuisi. Meidän täytyykin nyt olla oikein ystävällisiä niille, etteivät nyt vain lakkoon mene, nekin.

-Ei kai nyt sentään, Jusa kiirehti sanomaan, eiks ne ole sellaisia pätkätyöläisiä jo muutenkin?