29.11.07

Aamuisin

uuden päivän vilu väristää hereille
varpaat tahtoisivat peiton alle
olkapäät lämmintä pesää ympärilleen
istun sängyn laidalla
ikkunasta silmieni kautta
sisäiseen havumajaani
lumen kirkkaus katoilla
auringon kimallus piipuissa

olen minä
olen lapsi
olen oikea
olen pilaantumaton

tänäänkö pääsisin peilin ohi?
____________________________________________

Runotorstai 70. haaste: tenkkapoo

10 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kerro kerro kuvastin...

Katili kirjoitti...

Helanes: M.O.T.

isopeikko kirjoitti...

Joka aamu alkaa uusi elämä, jolle mennyt on kaukaista historiaa.

Katili kirjoitti...

Isopeikko: Niin alkaa, onneksi on näin. Paitsi, se peili voisi olla vähän himmeempää laatua :-)

Anonyymi kirjoitti...

Olet yksi niistä runotorstain jäsenistä, joiden runoja tosissani odotan (:

Katili kirjoitti...

Memu: Tuo oli kauniisti sanottu, olen vallan tunnekuohun vallassa täällä, tippoja tuppaa linssiin, kiitos sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

miksi sivuuttaa peili, ehkä siellä odottaa joku johon haluat tutustua, katsoa syvemmälle, tulla ystäväksi...
:)

Genoveeva kirjoitti...

Tulla sinuksi minun kanssa... peiliä ei tartte kartella. Samalla tavalla täälläkin Genoveeva heräilee varoen ja päivää kohti hiipien.

Anonyymi kirjoitti...

Siis äskeinen oli Genoveeva.

Katili kirjoitti...

Mummy's: Viisas ajatus, että tutustuisi ja ystävystyisi sen peilihahmon kanssa.

Genoveeva:Hiljaa ja hiipien päivää kohti, ihanasti sanottu. Ei peiliä kai tarvitse kartella, enää.

Ehkä runo onkin kirjoitettu tietyssä transitiovaiheessa, kun on mennyt siitä peilistä katsomaan oikeaa itseään ja tämä pätkä on löytämisen jälkeinen.