uuden päivän vilu väristää hereille
varpaat tahtoisivat peiton alle
olkapäät lämmintä pesää ympärilleen
istun sängyn laidalla
ikkunasta silmieni kautta
sisäiseen havumajaani
lumen kirkkaus katoilla
auringon kimallus piipuissa
olen minä
olen lapsi
olen oikea
olen pilaantumaton
tänäänkö pääsisin peilin ohi?
____________________________________________
Runotorstai 70. haaste: tenkkapoo
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
10 kommenttia:
Kerro kerro kuvastin...
Helanes: M.O.T.
Joka aamu alkaa uusi elämä, jolle mennyt on kaukaista historiaa.
Isopeikko: Niin alkaa, onneksi on näin. Paitsi, se peili voisi olla vähän himmeempää laatua :-)
Olet yksi niistä runotorstain jäsenistä, joiden runoja tosissani odotan (:
Memu: Tuo oli kauniisti sanottu, olen vallan tunnekuohun vallassa täällä, tippoja tuppaa linssiin, kiitos sinulle!
miksi sivuuttaa peili, ehkä siellä odottaa joku johon haluat tutustua, katsoa syvemmälle, tulla ystäväksi...
:)
Tulla sinuksi minun kanssa... peiliä ei tartte kartella. Samalla tavalla täälläkin Genoveeva heräilee varoen ja päivää kohti hiipien.
Siis äskeinen oli Genoveeva.
Mummy's: Viisas ajatus, että tutustuisi ja ystävystyisi sen peilihahmon kanssa.
Genoveeva:Hiljaa ja hiipien päivää kohti, ihanasti sanottu. Ei peiliä kai tarvitse kartella, enää.
Ehkä runo onkin kirjoitettu tietyssä transitiovaiheessa, kun on mennyt siitä peilistä katsomaan oikeaa itseään ja tämä pätkä on löytämisen jälkeinen.
Lähetä kommentti