14.11.07

Tihi-Tihi

No tulipa eilen illalla tehtyä taidetta oikein pläjäys. Jami juoksi heittämäni hiiren perään tapansa mukaan päistikkaa näkemättä muuta kuin sen hiiren. Lasimaljakko kaatui ja jäi hillumaan kyljelleen. Ei kun videoimaan, tänään lisäsin siihen sopivaa musiikkia. Mikä mua oikein vaivaa? Tihi-Tihi, tihisee hän. Aamulla heräsin kännykkäkellon soittoon, laitoin Jamskulle muonaa ja painuin takaisin pehkuihin. Levon tarve on pohjaton näköjään, heräsin vasta kolmelta iltapäivällä. Sou wat? Nyt olen istuskellut tässä tietsikalla ja tidanpa lähteä luistelemaan lähikauppaan ruokaostoksille. Eilen söin loput savulohesta, joka oli namia, pistin ruispalan päälle kevytmajoneesia ja siihen lohta. Törkeetä mässytystä. Tänään tekee mieli kanaa uunissa, joten sitähän on lähdettävä noutamaan.

Jami piti pari päivää minua tosi pinteessä, sen takia kai olenkin niin uupunut. Kolme päivää sitten lakkasi pissiminen, tai no sellainen teelusikallinen tuli. Minä täällä sitten en osannut olla lainkaan, hirveä hätä nousi kurkkuun. Kuuntelin vain, että meneekö hän juomaan, meneekö hän hiekkalaatikolle. Ja kun ei sitä lirua kuulunut, aloin ylenpalttiseen juoksutuspuuhaan. Tuli siinä sitten heiteltyä hiirtä sen tuhat kertaa. No en minä mihinkään telkkarijuttuihin olisi voinut keskittyäkään, ei sillä. Seuraavana päivänä oli tullut pikkaisen isompi paakku, sellainen puoltoista ruokalusikallista. Koska Mr J. on sellaisella elämänpituisella erikoisdieetillä, joka sekä ylläpitää virtsan oikeaa happamuutta, että myös sulattaa mahdollisesti syntyviä kiteitä, annoin pari kertaa tupla-annoksen toisena päivänä. Ja sitä iloa eilen, kun veskistä löytyi kunnon lirupaakut. No tänään taas näköjään odotellaan, äsken katsoin ja eilisen jälkeen oli taas vain pikkuliru. Jami tuossa juuri haki hiiren ja meno on hurjaa, nahkahuonekalut saavat kyytiä. Toivottavasti kaikki päättyy hyvin. Sen ainakin päätin jo kolme päivää sitten, että yhtään dieetistä poikkeavia makupaloja en anna nyt, en lipaisuakaan. Ei riskiä turhaan.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Juuhuu, liruuu tuuu jooo ja päästä Katili nukkuun ja Jami myös. Tajuan sua, sun ystävä on sulle tosi tärkee.
Toi video, wou, hyvä kun teit, toi musiikki ja video kiehtoo mua ihan liikaa, ne kohta tulee ja hakee mut pois. Tulee jotain nuoruudesta/lapsuudesta mieleen, hahaaaaaa. t. marski

Katili kirjoitti...

Koko päivä on taas odoteltu, ei vielä mitään tulostetta hiekassa. On sellainen noidankehä olo, huomenna karkaan kameran kanssa kävelylle. Ai tykkäsit videosta, mustakin se oli hauska ja hullu. Poikkeisko ne mukavat miehet valkoisissa takeissaan tätä kautta sitten samalla ;-D

Anonyymi kirjoitti...

:o/ Seuraan juuri yhtä blogia, jossa rotta (tärkeä omistajalleen myös) tekee kuolemaa.

Mä en kestä! JampatiJamin täytyy olla ystävänäsi vielä monta, monta vuotta!

Katili kirjoitti...

Anuradha, lemmikin poismeno on RASKASTA aikaa, itse olen sen neljä kertaa kokenut. Kyllä Jami tuosta kuntoon saadaan, pistän sitten vaikka ruokarahat lekurille. Tänään olikin jo pari lirutusta, ei suurta, mutta pari kuitenkin. Niin kauan kuin jotian tulee, on asia reilassa. Kyllä se Jami minulle on ihan kuin yksi lapseni, en häpeä tunnustaa.