Tihi-Tihi

No tulipa eilen illalla tehtyä taidetta oikein pläjäys. Jami juoksi heittämäni hiiren perään tapansa mukaan päistikkaa näkemättä muuta kuin sen hiiren. Lasimaljakko kaatui ja jäi hillumaan kyljelleen. Ei kun videoimaan, tänään lisäsin siihen sopivaa musiikkia. Mikä mua oikein vaivaa? Tihi-Tihi, tihisee hän. Aamulla heräsin kännykkäkellon soittoon, laitoin Jamskulle muonaa ja painuin takaisin pehkuihin. Levon tarve on pohjaton näköjään, heräsin vasta kolmelta iltapäivällä. Sou wat? Nyt olen istuskellut tässä tietsikalla ja tidanpa lähteä luistelemaan lähikauppaan ruokaostoksille. Eilen söin loput savulohesta, joka oli namia, pistin ruispalan päälle kevytmajoneesia ja siihen lohta. Törkeetä mässytystä. Tänään tekee mieli kanaa uunissa, joten sitähän on lähdettävä noutamaan.

Jami piti pari päivää minua tosi pinteessä, sen takia kai olenkin niin uupunut. Kolme päivää sitten lakkasi pissiminen, tai no sellainen teelusikallinen tuli. Minä täällä sitten en osannut olla lainkaan, hirveä hätä nousi kurkkuun. Kuuntelin vain, että meneekö hän juomaan, meneekö hän hiekkalaatikolle. Ja kun ei sitä lirua kuulunut, aloin ylenpalttiseen juoksutuspuuhaan. Tuli siinä sitten heiteltyä hiirtä sen tuhat kertaa. No en minä mihinkään telkkarijuttuihin olisi voinut keskittyäkään, ei sillä. Seuraavana päivänä oli tullut pikkaisen isompi paakku, sellainen puoltoista ruokalusikallista. Koska Mr J. on sellaisella elämänpituisella erikoisdieetillä, joka sekä ylläpitää virtsan oikeaa happamuutta, että myös sulattaa mahdollisesti syntyviä kiteitä, annoin pari kertaa tupla-annoksen toisena päivänä. Ja sitä iloa eilen, kun veskistä löytyi kunnon lirupaakut. No tänään taas näköjään odotellaan, äsken katsoin ja eilisen jälkeen oli taas vain pikkuliru. Jami tuossa juuri haki hiiren ja meno on hurjaa, nahkahuonekalut saavat kyytiä. Toivottavasti kaikki päättyy hyvin. Sen ainakin päätin jo kolme päivää sitten, että yhtään dieetistä poikkeavia makupaloja en anna nyt, en lipaisuakaan. Ei riskiä turhaan.