Aamutoimien ihanuus

-Piip-piip. Sormi torkkunapille ja kyljenkääntö nautinnosta huokailevien äänten säestyksellä.
-Piip-piip. Sama kuin edellä.
-Piip-piip. Muuten sama kuin edellä, mutta ilman nautinnosta huokailevaa ääntä.
-Piip-piip. Sormi aikoo lopettaa hälytyksen, mutta uinuilevat aivot antavat käskyn painaa torkkunappia.
Puoli tuntia myöhemmin.
-Piip-piip. Hälytys pois ja pää pois tyynystä. Jo ennen kuin jalat ehtivät koskettaa mattoa, aivoni ovat kerenneet edelleni keittiöön miettimään suoritusjärjestystä. Laitanko ensin kissalle ruokaa, toiseksi kahviveden kiehumaan ja kolmanneksi otan lääkkeet. Jalkojeni välistä joka askeleella pujotteleva kissa on kuin sirkuskoulun loppukoetta suorittamassa, mutta pääsen kaatumatta ja hän alleni jäämättä perille. Vessaan, eikä edes lirahtanut pöksyihin. Minulta. Jatkamme sirkusnumerollamme metri kertaa metri-kokoiseen keittiömaailmaani. Usein on tehnyt mieli osallistua sellaisiin kilpailuihin, joissa on hyper-super-hieno keittiö palkintona. Olisi kiva saada uusi asunto.

Katson pikkuriikkisestä tuletusikkunasta ulos harmaaseen aamuun ja kun käännyn takaisin, huomaan, että olin jo laittanut veden kiehumaan ja kädessäni on aamun pillerit, toisessa kädessä lasissa vettä. Jaloistani kuuluu kissankielinen selostus 45 minuuttia Pet Special-ohjelmasta, joka käsittelee lemmikkieläinten epäsäännöllisiä ruoka-aikoja. Noukin ruokakupin ja huuhtelen sen kuumalla ja kuivaan astiapyyhkeeseen. Kissankielisessä selostuksessa on ääni noussut korkeammaksi. Oikea käsi avaa kaapin, vasen ottaa kissanruokapussin. Irrotan pyykkipohjan ja mittaan puolen desin muovimitalla muroja kupiin. 45 minuuttia Pet Special-ohjelma on siirtynyt paikan päälle kuvaamaan mielenosoittajien liikehdintää ja huutoja, jotka katkeavat äkillisesti. Suu täynnä ei voi puhua.

Vien kahvikupin eteisen piirongille ja palaan keittiöön. Nyt on aamutupakan aika, rullaan tupakin ja ..... löydän itseni olohuoneesta avaamassa tietokonetta. Keskusyksikkö, monitori ja kaiuttimet. Ohi mennessä avaan radion soimaan. Haen keittiöstä savukkeeni ja menen polttamaan sen vessaan. Sieltä tultuani nappaan kahvin eteisen piirongin päältä ja jään odottelemaan koneen aukeamista. Istun siinä rauhassa ja kuuntelen että viimeinenkin runksutus kertoo homman olevan klaari. Mahassa murahtaa, sormi hiiren päällä klikkausvalmiina etäännyn tuolista ja heti, kun näen, että sähköposti aukeaa. lähden vauhdilla veskiin. Välissä on tietysti sirkusesitys, jossa kissani esittää ensin järkyttynyttä kissaa ja sen jälkeen huijaa minua leikkimällä juoksevansa karkuun. Mutta jääkin paikoilleen. Minä saavun vessan kynnykselle pää edellä. Väärä pää, nenääni leijailevasta aromista päätellen.