Kamerahäirintää

Jamille on erityisen tärkeää nukkumaanmenon kaikki rituaalit. Hänellä on siinä omani vieressä oma tyyny, jota tallotaan. J. surisee kuin traktori ja välillä aina tekee kierroksen ympärilläni, tullakseen takaisin tyynyn päälle. Rapsuttaa saa, pliis, ja paljon. Parasta on kun rapsutan korvista, ne aina kutiavat. Toinen lempipaikka on leuan alta. Ja tietenkin silitetään eikä pidä unohtaa iltapuhumista. Siihen minulla on oma äänenpainoni, sellainen lempeä. Joskus Jami pujahtaa operaation aluksi peiton alle lunksuttelemaan silmiään, mutta siellä hän ei yleensä viihdy kauan. Kun on riittävästi kertoiltu kivoja, alkaa raivokas tyynyn tallonta. Harras ilme kasvoillaan Mr. J. rei'ittää tyynyään kunnes lopulta asettautuu mukavaan asentoon, kerälle tyynyn päälle. Minä sammutan yleensä seinäkatkaisijasta lukuvalon ennen tallomisen alkua. Nyt parina iltana, Jami on itse sammuttanut valon. Se ottaa katkaisijan suuhunsa ja puraisee - naps - valot sammuvat.

Siksi otin toiveikkaana eilen kameran yöpöydälle, jospa saisin tuon lampun sammutuksen videolle. Mutta voih, Jamin nukkumaan meno oli mennä pilalle, vaikka kuinka pidin kameraa syrjässä. Otin kuitenkin pienen pätkän hämmentynyttä kissaa muistikortille. Tuon otoksen jälkeen aloitimme nukkumaanmenopuuhat alusta. Lopuksi kuului vain kuorokuorsausta vierekkäisiltä tyynyiltä.