Linja-autossa on tunnelmaa

Kaivan kuralla pilkutetusta käsilaukustani lipun ja loikkaan metrisen matkan pysäkiltä bussin loskakokkareiselle kumimatolle. Kolme pistettä, sanoo kuljettajan tylsistynyt ilme. Jäljessäni tuleva rouvahenkilö kahden kauppakassin kanssa saa häneltä noin kahdeksan pistettä, hymystä päätellen. Pisteitä lisäävät penkkien alle kierivät mandariinit ja vinoon tipahtavat silmälasit sekä polvistunut asento. Väistäen jaloissani värähtelevää sianpääsylttyä näytän matkakorttia lukijalle.

Bussissa on kuusitoista matkustajaa. Kaikki istuvat. Lisäksi päivän uurastuksesta väsyneinä penkeillä lepuuttelevat kuusi reppua, neljä käsilaukkua, sateenvarjo, kaksi muovikassia ja nahkakäsinepari. Bussin takapenkiltä löydän oman paikkani. Katselen, kun haisevalta näyttävä miespuolinen henkilö, jonka pakarat paljastavien farkkujen takaosassa on leveä ruskea raita, istahtaa käsineparin päälle. Hienohko naisihminen, joka on matkustanut käsineparin vierustoverina, katsahtaa terävästi käytävälle päin, mutta kääntää sitten koko olemuksensa ikkunaa kohti. Eiväthän ne toki hänen käsineensä olleet. Voi hyvänen aika ! Ei sentään, nehän ovat sitä paitsi ihan pilalla, olivat sitten kenen tahansa. Bussi lähtee liikkeelle. Ja pysähtyy saman tien valoihin.

Vanha kumara mummo pyörii kätensä varassa kolme kertaa tangon ympäri ja liukuu sitten alas kuskin takana olevaa seinää pitkin näkövammaisten paikalle. Valitettavasti vain mummo itse tarvitsisi paremmat lasit. Istahtaa koiran paikalle. Eikä muista laskea istuinta ensin alas. Puff ! Sinne katoaa mummo ! Vasemman puolen katsojien nenät osoittavat vielä hetken eteenpäin. Päät kääntyvät ikkunoita kohti, kun mummon pää ilmestyy näkyviin.

Oikean puolen katsojat kääntävät päitään bussin vieressä juoksevien, kättään heiluttavien surkimusten alennustilaa katsellen. Tuossakin äiti vauvan vaunuja työntäen ja toinen lapsi ilmassa lentäen aukoo suutaan. Eikö se tajua, ettei tänne mitään kuulu. Jopa vasemman puolen matkustajat kääntävät päitään, kun tuo hirveän aggressiivisen näköinen perheenäiti kolkuttelee keskiovea. Kun äiti näyttää katselijoille keskisormeaan, kymmenen niskaa naksahtaa, kun niitä kannattelevat päät kääntyvät hetkeksi lukemaan Pysähtyy-Stannar kylttiä. Sitä on äärettömän vaikea lukea valon ollessa sammunut, mutta taitavimmat saavat jo noin kolmen minuutin tuijottamisella tekstin näkyviin.

Kolmenkymmenenkuuden kaistanvaihdoksen jälkeen saavutaan seuraavalle pysäkille. Lihava mies asettuu seisomaan keskioven vastaiseen välikköön. Räkänokkainen ipana istuu yksin ikkunan vieressä ja potkii edessä olevan istuimen selkämystä. Ipanan äiti, jonka ipana on määrännyt istumaan toiselle puolelle käytävää, katsoo tiukkana ulos ikkunasta. Yhtäkkiä tasainen potkurytmi keskeytyy ja ipana jää tuijottamaan ikkunan vieressä seisovaa kookasta miestä ja tämän yläpuolella olevaa invalidikylttiä.

-Äiti.

-

-Äitiiii !

-No ?

-Onks toi paikka isopyllysille, jotka ei mahdu istumaan näihin tuoleihin ?

-

-Äiti hei, onks toi paikka sellasille isopyllysille jotka ei..

-Ei ole, se on invalidipaikka.

-Onks invalideilla isot pyllyt ?

-Ei o-

Bussi kallistuu vasemmanpuoleisten pyöriensä varaan sadankahdeksankymmenen kilometrin tuntivauhdissa. Kuski vetäisee kypäränsä ruskean silmikon alas. Koirapaikan mummo katoaa jälleen. Kyselevä ipana sinkoutuu käytävän poikki suu auki jääneen äitinsä kainaloon ja jää siihen toppasaappaat ilmaa vispaten. Nahkakäsineet paljastuvat haisevan miehen takamuksen alta, kun tämä lötkönä liimautuu hienon naisen kylkeen kiinni. Miehen nenä kaivautuu rouvan uhkeaan poveen. Oikealla puolella matkustaneista käytävälle tipahtaa kolme reppua, sateenvarjo ja löysäpöksyinen nuori mies, yhä kännykkäänsä puhuen.

-V…u mää sanosin niille et paras vaa et ne kustantaa munt sinne Nykkiin vaihto-oppilaaks tai saattaa käyrä niin et joillain on kotona koht v…un hankala ongelmanuari tieräks tyyliin bailui ja irtoseksii- Puhe hiljenee äkisti pojan ängetessä pystyyn ja kohdatessa bussilastillisen tiukkoja katseita. Nopeus tipahtaa tipahtamistaan ja kuljettajan tuima kurttuotsa on ilmestynyt taustapeiliin. Bussi pysäyttää urheilukentän kohdalla. Ovet suhahtavat auki. Vallitsee syvä hiljaisuus.

Poika ottaa tunnustelevan askeleen kohti takaovea vilkuillen anovan näköisenä jokaiseen ohi mennessään. Kun hän vihdoin poistuu räntäisen liejun peittämälle pientareelle, kuuluu uusi suhahdus ja bussi alkaa jälleen liikkua. Keski-ikäinen pariskunta alkaa taputtaa. Me muutkin olemme iloisia ja loppumatka sujuu pienen hymyn vireen siivittämänä. Takaikkunasta katson turkulaisen rämmintää. Kyllä se seuraavalla vuorolla kyytiin pääsee. Ja perillekin. Jos pitää suunsa kiinni.

___________________________________________________________
Pakinaperjantai 55. aihe on matka ja koska tällä viikolla on näköjään tullut kaiveltua vanhoja tekstejä, laitan nyt tähänkin erään matkakuvauksen. Huom! itse olen alunperin turkulainen.