On taas tullut aika

On taas tullut jauhelihakastikkeen ja keitetyn perunan. Niin se loppuu mässäily ja kokolihojen alituinen ostaminen. Ja minä en voi muuta kuin huokaista helpotuksesta. Kävi jo ihan työstä syödä kaikkea herkullista ja terveellistä, naudanpaistia ja kanttarellituorejuustoa. Puhumattakaan kolesterolia alentavista margariineista ja jugurteista. Nyt ei L.casei defensis enää pidä minua otteessaan ja se liha, joka tästä lähin valmistuu köökissäni on takuulla läskillistä ja epäterveellistä, se on ikäänkuin hyväosaisten käyttöön tarkoitettujen parhaiden palojen leikkuujätettä. Kauhistuneena ja suurella vaivalla sain napsittua parin kuukauden ajan marjoja, hedelmiä ja lohta pilvin pimein. On se vaan niin kauheaa, että tavallinen ihminen joutuu kestämään terveellisen ruuan syömistä, pidän itseäni tosi rohkeana ja vahvana, kun näinkin pitkän ajan kestin pystyssä päin kaiken tämän keskellä.

Voitteko kuvitella, minä jopa ostin kevytbriejuustoa? Nyt, kun se sain sanottua, oikein hävettää. Miten alas olinkaan vajonnut? Pelastus on onneksi matkalla, seuraavasta eläkkeestä ulosottomies jo rientää minua avittamaan. Saan jälleen palata keksintöruokieni pariin ja keitellä linsseistä herkullista, valmistaa valmisjauhelihapihveistä ja uunimakkarasta ihanuuksien ihanuuksia. Ja mikä parasta, alkaa jälleen possun läskin ja liemissä uitetun yksysiysi-ruuan aika. Ja erityisen kiitollinen olen siitä, että saan taas paremmin tutustua kotiseutuni kauniisiin maisemiin, apostolin kyydillä ihan. Saan raitista ilmaa ja opin tienvarsien roskatkin ulkoa, kun ei enää tarvitse matkustella bussilla. Mielettömän tyytyväinen olen myös siitä, ettei enää tarvitse poiketa ihme kaupoissa etsimässä farkkuja, huppareita ja parempaa dödöä. Onhan se nyt miljoona kertaa helpompaa, kun vetäisee vaan ne haruksista läpikuultavat verkkarit jalkaan euron hajustetta kainaloihin.

Kiitos, kiitos, kiitos vouti. Et tiedä sitä, mutta tekisi mieli tulla mosauttamaan kunnon pusu poskellesi.